Ensimmäistä kertaa Eurooppaa koluamaan...

Hei!

Olen aloittelija-karavaanari, mutta kiinnostus on kovasti lähteä perheenä Eurooppaan matkailuvaunun kanssa. Suunnittelemme ensi kesäksi n.3viikon matkaa Saksaan, Itävaltaan ja Italiakin kuulostaa mielenkiintoiselta sekä Baltian maat.

Siispä kyselen neuvoja kokeneemmilta. Mukana on itseni ja mieheni lisäksi 3- ja 10-vuotiaat lapset. Onko matkoiltanne jäänyt mieleen erityisen mielenkiintoisia matkakohteita? Onko mielessänne joku tietty alue Eurooppaa, missä lapsiperhe viihtyy pidempään? Onko teillä suosikkileirintäalueita? Ovatko leirintäalueet suunnilleen yhtä hyvässä kunnossa kuin Suomessa?

Vinkit ovat tervetulleita! Ja kokemukset matkoista.. Matkakuume nousee nousemistaan..

T.Tuuli

Nyt taas tuli tosi vaikea. Mahdollisuuksia on niin paljon, ettei palstatila riitä millään. Annan vaan yhden vinkin. Kun kerran lasten kanssa liikutte niin katsokaa netistä esittely: Deutsche Märchenstrasse. Turistitie, jossa erityisesti on huomioitu lapset. Tai Die Romantische Strasse. Legendaarinen turistireitti. Nettitöitä. Alkaen laivayhteyksien selaamisella. Sitten reitin selvittäminen. Sitten kohteiden katsominen. Jne. Onnea matkaan. TeeHoo

Menkää tammikuussa matkamessuille,sieltä saa tietoa helposti. Ja täältä sitten lisää tarkemmilla kysymyksillä.

Jos eksyttää ne ipanat niin Romantiche strasse on kiva ja pariskunnalle sopiva reitti kyllä.

Enpä tiedä mikä on lomanne pituus mutta mulle kävi silleen että kun lähdin yhelle pitemmälle reissulle niin aloitimme Virosta. No siellä meni se kolme viikkoa ja enemmänkin olisi mennyt jos vaan olisi ollut lomaa. Se on hieno maa kun kiertää pikkasen kauempaa ne paikat missä suomalaiset yleensä on.

Älkää ahnehtiko kilomeetrejä. Autosta mitään nää.

www.rauzi.jossain.com

Rautzi on sikäli oikeassa, että ehkä kannattaa ensimmäisillä kerroilla käydä hieman lähempänä. Silloin aika riittää paremmin ja tottuu karavaanielämään ehkä helpommin. Me alotettiin 70 luvun alussa Ruottin, Norjan ja Tanskan keikoilla. Balttiaan sillo ei ollut mitään asiaa. Ei millään vehkeellä. Paitsi Georg Otsilla.Oli surkea purkki. Ja ankea maa.

TeeHoo

Miten sen ottaa. Itse hankin eka vaunun keväällä -75 ja kesällä lähdimme Italiaan sen kanssa. Ajatuksena oli, että sen matkan aikana joko oppii tai ei vaunun kanssa liikkumaan. Ilmeisesti oppi, koska edelleen se kuuluu harrastukseemme. Toki suosittelen 4-5 vko. varattavaksi aikaa siihen, muuten se on vain ajamista. Jos käytettävissä oleva aika on lyhyempi, niin reitinvalintaa kannattaa silloin lyhentää. Silloin siitä nauttii kunnolla. Aikoinaan meillä oli kaksi lasta mukana näillä eka reissuilla. Myöhemmin sitten tuli kolmas lisää. Mukavaa matkan suunnittelua ja toteutusta.

Anttikin on oikeilla jäljillä. Nykyaika on kyllä helpompi kaikella tapaa. Paremmat vaunut ja vetovehkeet ja rohkeammat nuoret ihmiset. Mutta, kuten Antti sanoi, aika on sitä samaa. Pitkät reissut vaativat reilusti aikaa. Ei oo oikeestaan mitään huvia ajella vaunun kanssa päivät pääksytysten. Jos ajaa meinaa koko ajan, niin kantsii jättää vaunu pois.

TeeHoo

Matkakuumehan on autokuumeeseen verrattava tauti, joka ei lähde vaikka tyhjällä rahapussilla päätä hierosi. Matkahan koostuu itseasiassa kolmesta osasta, suunnittelusta, itse matkasta ja jälkimuisteloista. Tosi mukavaa hommaa. Kun olette ensikertalaisia niin on heti kättelyssä syytä ampua alas myytti, jonka mukaan Suomessa matkat on pitkiä ja Euroopassa lyhyitä. Totuus on se, että Ruotsi, Saksa, Puola, Ranska ja Espanja ovat pinta-alaltaan Suomea suurempia ja Italiakin lähes yhtä suuri. Ja välimatkat ovat sen mukaisia. Tämä on syytä huomioida, vallankin kun liikutte lasten kanssa ja pitkälti lasten ehdoilla. Muuten se "takapenkin räpätys" käy pitkillä siirtotaipaleilla sietämättömäksi. Kun matkanne ajoittuu kesäaikaan on syytä lyödä hyvissä ajoin kiinni "matkan kovat asia" eli matkan aika, lähtö- ja paluupäivät, reitti Europpaan ja lauttalippujen varaus. Veto-auton ja vaunun huollon voi tehdä myöhemmin keväällä. Tämän jälkeen voitte keskittyä tarkemmin suunnittelemaan matkan "pehmopuolen" eli ohjeellisen matkareitin johon sitten liitätte kohteita ja leirialueita mielenne mukaan. Älkää kuitenkaan tehkö matkastanne mitään suunnistus- ja tarkkuusajoa vaan jättäkää aikatauluun löysää niin voitte vaihtaa halutessanne kohteita tai viipyä jossain pidempään jos siltä tuntuu. Älkää ahnehtiko - vallankaan ekamatkalla - kohteiden suhteen, koska kohdeahneus muuttaa kolmen viikon matkan helposti isän ehdoilla tapahtuvaksi autoiluksi. Tämän jälkeen kaikkien tyytymättömyys on taattu! Jos teillä on mahdollisuus käydä matkamessuilla niin kannattaa hakea materiaalia kohdemaista. Euroopassa on tuhansia leirialueita joiden keskimääräinen taso on suomalaisia parempi. Tietoa leirialueista löytyy netistä ja esim. Europa camping+caravaning-kirjasta josta löytyy n. 5000 leirialuetta. Antoisia suunnitteluhetkiä.

Tämä voi myös auttaa suunnittelussa. ww.eurocampings.net/fi/eurooppa/

Yritetään uudelleen. http://www.eurocampings.net/fi/eurooppa/

Näistä karttaohjelmista on myös apua suunnittelussa

www.viamichelin.com

www.fi.map24.com

Moi,

Meillä oli menneenä kesänä ensimmäinen reissu ja aikaa oli 2 ja ½ viikkoa. Tanska oli pääkohde ja sen lisäksi teimme pienen lenkin pohjois-saksassa. Meidän mielestä siinä ajassa ei kannattanut lähteä pidemmälle ja edelleen ollaan samaa mieltä. Koko aika olisi mennyt vaikka pelkässä Tanskassa. Jos ei ole aikaisemmin kierrellyt niin joka puolella riittää nähtävää. Ensi kesänä on tarkoitus lähteä neljäksi viikoksi ja silloin suunnataan perheen ( 2aikuista + 14, 12 ja 3 vuotiaat lapset) kanssa pidemmellä kohti pohjois-Italiaa.

Tarkemmin voi kysellä meidän kokemuksista suoraan sähköpostilla...osoite on ari.koivisto@fchem.com

Ari

Kevyt Pohjois-Saksan kierros tuottaa n 2200 taakse jätettyä kilometriä.Ja se on todella vain kevyt.Ruotsin läpi ajetaan ja suunnataan siltareittiä esim; Legoland jossa teidän lapset varmaan viihtyy pari päivää ? Ainakin siellä rahaa saa kulumaan,vieressä on hyvä leirintäalue johon voi kaluston huoletta jättää kun suuntaa varsinaiseen kohteeseen,alueella on mm perhesuihkut jotka helpöttavat lasten kanssa touhuamista.Sieltä matka jatkuu esim Jyllannin länsirannikkoa alas kohti Flensburgia ja siitä edelleen P-Saksan rannikkoa kohti Putgardenia josta lautalla yli Tanskaan ja siitä edelleen kohti Helsingöriä ja lautalla yli JNE.Tämäkin reitti edellyttää yli sadan kilometrin päivämatkoja jos 3 vk matkalla olette.Tietenkin voi siirtyä Tukholmasta kohti Milanoa jonne ajomatka n,2000 km ja kotiinkin pitäisi kaiketi tulla niin silloin lähennellään helposti jo 5000 km matkaa oheis-seikkailuineen tämä tietää jo yli 250 km päivämatkoja.Niinkuin tässä ketjussa on jo mainittukin on leirintäalueet vähintään Suomen tasoa yleensä parempia,riippuu tietysti mihin majoittuu. Jäädään odottelemaan mitä Kaarina tähän ehdottaa.

Minäkin aloittaisin kokeilun esim. Ruotsi-Tanska alueella. Liikenne ja leirintäalueet ovat siellä jotenkin tutumman oloisia ja katsottavaa varmasti riittää. Italian liikenne ei ole kovin kivaa vaunuyhdistelmälle ellei ole ihan "sinut" kulkuneuvonsa kanssa. Muutenkin tahtoo käydä niin, että ahnehtii vähän liikaa ennakkosuunnitelmissa. Haastetta kyllä riittää aloittelevalle näissä lähimaisemissakin.

Mekin olemme aloittelijoita vaunun kanssa ja olen kysellyt samoja kuin Tuuli. Ja vastauksia saanut. Yritän nyt kuitenkin välillä antaakin jotain; tosi lähinnä säestämällä jo sanottua.

Me (minä ex.elämässä) olemme henkilöautomatkustaneet ympäri eurooppaa, mutta asuen hotelleissa ja gasthausseissa (Vaunuilusta siis ei ole kekemusta). Joitain säestyksen säveliä siltä phjalta:

3vkoa / 6000 kilometriä on aika huono yhdistelmä. onnistuu kyllä, mutta ei ehkä ole kivaa. Paitsi jos Saksan moottoriteitä ajaminen on itsessään kivaa. Olen tehnyt 6000km/4 vko siten, että silmät kiinni Ruotsin läpi Legolandiin, Saksan halki talla pohjassa, käkikelloetelän kautta äkkiä ylös alapeille, takaisin samaa kylkeä alas ja sitten alppien läpi Italyyn. Milanossa euroopan leveimpään kirkkoon, sieltä takaisin Saksaan ja Kölniin, jossa euroopan korkeimpaan kirkkoon. Oli siellä jotain muutakin (jota en muista), mutta menomatkalla ruotsinlaivalla alkanut perheriita kesti vielä kaksi kuukautta "loman" jälkeen.

2.Nähtäävää on ja löytyy etsimättä ja ilman erikoista ennakkosuunnittelua. Tietysi voi asettaa muutaman "tavoitteen". Vaikka Rheinin laakson linnat; Duderstadin pikkukaupunki, Disney- tai Asterixland, jne. Ja Gardajärvi jonne moni menee, mutta minä en tajua miksi. Mutta jos noihin kavereiden kehumiin ei eksy, löytyy tuhat muuta. Alle sadan kilometrinä välein. Paitsi moottoritien varresta. Belgiasta ei kukaan koskaan puhu, muuta sielläkin on, ihan auton ikkunastakin nähtynä hienoja matkamaisemia.

Varsinainen pullonkaula on suolaiset vedet. Siis nuo laivamatkat. aikatalujen selvittäminen on salatiedettä. Varaukset on tehtävä hyvissä ajoin. Maksaa puolet kolmen viikon matkabudjetista. Merkitsee tuntien jonottamista satamassa joka tapauksessa. Yäk, yäk ja yäk. Muksuista laivassa on kivaa. Ensimmäiset puolitoista tuntia. Sitten alkaa marina, ettei täälläkään ei oo mitään tekemistä. Niin kuin ei olekaan. Meillä on viisi marisijaa neljä lasta ja isä. Äiti ei marise eikä jäkätä. (Edellinen senkin edestä)

Suorempien maanteiden käytöstä maksetaan erikseen ja siellä kannattaa ennen kaistan vaihtoa katsoa peiliin. Ja vähän muulloinkin.

Elokuun ekanan päivänä riemukaaren ympärillä on muitakin autoilijoita. Muutama sata.

Ranskassa puhutaan raksaa, mutta sinua ei ymmärretä vaikka uskoisit puhuvasi ranskaa. Japanilaiseen autoon ei saa varaosia. Espanjassa sinua ymmärretään ja "pakotetaan" kommunikoimaan vaikka olisit kuuromykkä. Saksassa sakot peritään tien päällä.

Kysymyspuoleen - me hankimme vaunun koska:

minä inhoan tavaroiden "roudaamista" autosta hotellin ja takaisin minä inhoan tavaroiden "roudaamista" autosta hotellin ja takaisin sama kuin syy yksi, mutta "hiki päässä". oma koti - vaikka pahvilaatikko - kullan kallis. siellä sisällä on kivaa sateella.

Leirintäalueista emme tiedä mitään. Kuten: mitkä ovat ne leirintäalueet, joissa on hirveä hulapalo, huumeveikot tappavat toisiaan, karavaanarit polttelevat toistensa vaunuja, kaikki varastetaan kaikilta. Ja lapset ryöstetään kun koko perhe on kaasutettu tajuttomaksi. Jotenkin tuon tyyppiset alueet eivät kiinnosta.

Sen jo tiedämme, että leirintäaluemaksut ovat kaksi kertaa isommat kuin Suomessa. Eli puolet halvasta hotellista. 1/10 kallimmasta. Sähkön kilohinta lähentelee mirhamin kilohintaa.

Annoinko vai otinko....no, se selviää kohta.

Katin Jorma.

"Varsinainen pullonkaula on suolaiset vedet. Siis nuo laivamatkat. aikatalujen selvittäminen on salatiedettä. Varaukset on tehtävä hyvissä ajoin. Maksaa puolet kolmen viikon matkabudjetista. Merkitsee tuntien jonottamista satamassa joka tapauksessa. Yäk, yäk ja yäk"

Helsingistä kun lähtee, menee Tallinnaan yli. Sinne menee useita varustamoja. Kaikilla toimivat nettisivut

Kun menee Ruotsiinpäin , ainoastaan yhdelle välille täytyy ottaa aikataulu selville. esim www.finnlink.fi. Ruotsista eteenpäin ei ole aikatauluja. Tanskaan menee 2 yhtiötä nonstop periaatteella. Koskaan emme ole jonottaneet 1/2 tuntia pitempään, yleensä 10 minuuttia. Tanska - Saksa laivayhtiö menee samalla tavalla. Lisäksi voit ostaa HH-Ferries (se pienempilaiva) Helsingörissä) yhdistelmälipun Ruotsi>Tanska , Tanska>Saksa ja taas takaisinpäin. Hintaa kokoperhe+vaunu+auto = 225€, saat nimittäin 10% alennusta SFC-kortilla. Kaikki ei ole yhtä hankalaa miltä se tuntuu. Hyvää matkaa.

"mitkä ovat ne leirintäalueet, joissa on hirveä hulapalo, huumeveikot tappavat toisiaan, karavaanarit polttelevat toistensa vaunuja, kaikki varastetaan kaikilta. Ja lapset ryöstetään kun koko perhe on kaasutettu tajuttomaksi."

Tuollaisia emme ole löytäneet 20:n vuoden aikana.Toisaalta olemme aina tykänneet asua leirintäalueella. Siellä on mukavaa turvallista ,viihtyisää ja aikoinaan oli lapsillakin tekemnistä enemmän kuin joittenkin käyttämillä rekkaparkeilla yms . Aikoinaan ei ollut nettiä , ei kartta-cd:tä. Oli vain auto+vaunu sekä perhe joilla menomielessä. Aina löytyi perille ja takaisinkin.

Jossain mennyt iformaatio sekaisin.

Olemme reissailtu Euroopassa vuodesta 1981 eikä koskaan pienintäkään ongelmaa missään.

Jos minulla olisi ollut noin helvetillinen elämä, olisin syönyt myrkkyä aikapäiviä sitten.

En heti allekirjoita tuota tietoa, että Euroopassa olisivat leirintäalueet hinnakkaampia kuin kotimassa. Olen ajanut kahtena peräkkäisenä vuonna (viimeksi -07) Suomesta Ranskaan ja Espanjaan. Yöpymiset tapahtuivat aina leirintäalueilla (myös talvikautena), eikä hintatasossa ollut mainittavia eroja. Alueet olivat siistejä ja rauhallisia. Saksassa tuotiin talvikautena tuoreet sämpylät suoraan autolle ja kesäaikaan tuli leipomon auto portille myymään tuotteitaan. Ranskassa ja Belgiassa voi tilata patongin aamuksi "respaan". Olen täällä kertonut myös tapauksesta, jolloin sain ranskalaiselta leirintäalueelta takaisin sinne kadottamani muistitikun. En edes tiennyt sen sinne pudonneen.

Kiitos karaveli Esko.

Tuossa oli yksi oikein hyvä uutinen. Tämä leirintäalueiden luonne ja laatu, joka on meideän perheellemme ratkaiseva seikka. En tarkoittanut "maalta piruja seinille" vaan hankkia jonkinlaista varmuutta asiaan.

Toinen antamasi tieto sen sijaan on ehkä sittenkin vähän epätäsmällinen. Lauttamatkat.

Koko perhe + vaunu ei kerro kaikkea oleellista. Yhdistelmän pituus alle tai yli 12 metriä muuttaa laivayhtiöstä riippuen hintaa yli 30%. Niin myös perheen koko.

Viime toukokuussa puhelimessa kesäkuuksi saatu hinta "Suomi-Saksa-Suomi" oli yli kaksituhatta euroa(!) ja Turku-Tukholma-Turku 550,-. Viis henkeä+Vito+Pefletti yhteensä 13m x 2.8m. Kuukautta ennen aiottua matkaa ei kuitenkaan enää ollut edes paikkoja.

Tarkoitin siis sanoa, että (Keski/Etelä)Euroopassa voi mennä ja tulla, ajella ja olla kuin ellun kana ilman minkäänlaista (ennakko)suunnitelmaa, ja että laivamatkat ovat siihen verrattuna pullonkaula. Jos vaikka haluaisit venyttää lomaasi päivällä, se venyy viikolla tai hyvässä lykyssä kuukaudella, koska et pääse suolaisen veden yli (siis tällä päässä).

Jonottaminen ja lauttayhteydet Saksa-Tanska-Ruotsi riippuvat sekä vuodenajasta että vuorokauden ajasta. Perjantai-iltapäivällä, Keski-Euroopan lomakauden alkaessa ja pohjoismaiden lomakauden loppuessa, siis heinä-elokuun vaihteessa jonotat varmasti enemmän kuin 10min vaikka (täydet)lautat kulkevat 20min välein.

Jo kahden lautan täyttyminen nenän edestä voi merkitä tuntia + itse lauttamatka. Tämä kahdessa eri ylityksessä joissa matka sinänsä ei edisty merkittävästi, vie ajassa 1/3 matkapäivää. jos on aliarvioinut tämän niin saapuu aikomalleen leirintäalueelle klo 21:n sijasta klo 24:00. Joo, joo - ratkaisu tietenkin on: mene aamulla satamaan äläkä illalla. Ja mieluimmin helmikuisena tiistaina. Näin teenkin kun ymmärrän, että niissäkin lautoissa tuhraantuu aikaa.

Kaikki veden ylitykset edestakaisin syövät kolmen viikon matkasta aika paljon. Jäisin siis kolmen viikon matkaa ajatellen pohjoiseen Keski-Eurooppaan. Tai sitten jos välttämättä haluan etelämmäksi, menomatka nappi tiskissä (80kmh) yhtä soittoa ja suorinta tietä. Sitten takaisin päin "maisemia katsellen".

Minunkin ensimmäiset automatkakokemukset ovat yli kahdenkymmenen vuoden takaa, vdlta -82. Niihin en sikäli paljon perusta, että maailma on aika paljon muuttunut tällä välin. Muutenkin kuin hintojen osalta. Muistan esimerkiksi jonottaneeni Saksasta Tanskaan yhdeksän tuntia. Henkilöautossa ripuloivan 4kk vauvan, 10 vuotiaan pitkästyneen ja koko matkaa alunperinkin vastustaneen exän kanssa. Hän tosin vastusti kaikkea, joten se ei tässä paljon mitään muuttanut. Seuraava matka tehtiin siitä huolimatta ja sen takia Frederikshavn-Göteborg varatulle paatilla.

Kahdenkymmenen vuoden takaiset kokemukset ovat hauskoja meidän vanhojen muistella (osan onneksi unohtuessakin), mutta viime vuonna matkustaneet tietänevät sellaista mitä olisi hyödyllistä tietää.

tarinaa tarinan vuoksi.....

jorma

Leirintäalueiden hintoihin vaikuttaa eniten kuinka monta henkeä on matkassa. On aivan eri asia onko 2 vai esim. 5 henkeä. Oltiin viime kesänä pari viikkoa Pohjois-Saksassa ja keskihinta siellä oli viideltä hengeltä n. 32-35 eur sähköineen. Mutta esimerkiksi Tanskassa hinnat ovat ainakin 40 euron luokkaa. Riippuen tosin leirintäalueen tasosta. Lisäksi monissa paikoissa täytyy maksaa lämpimästä vedestä erikseen.

Kiitoksia vastauksista ja vinkeistä!

Niin.. pää on pyörällä. Kaikkea haluaisi nähdä mutta eihän sitä millään ehdi. Netistä löytyi hyviäkin esittelyjä caravan-alueista ulkomailla. Saksa on osoittautunut erittäin kiinnostavaksi. Varsinkin mieheni ihastui Saksan pieniin kyliin, siellä piipahtaessaan. Itse en tiedä niistä sen enempää, kuin mitä kuvista näkee ja muut kertoo. Mutta täytyyhän se vielä nähdä!

Suunnittelu on mielenkiintoista. Kehittyy kielitaitokin Saksan kielisiä sivuja lukiessa, sanakirjaa selaillen.

Luen mielelläni lisää kaikenlaista tietoa ja infoa. Jos tulee jotain mieleen niin kirjoita ihmeessä!

T.Tuuli

Hei Tuuli,

heitin tuolla aiemmin ja ohimennen Duderstadtin, ihastuttava pikkukaupunki melkein ei missään (http://www.duderstadt.de/). Olen visiteerannut siellä työasioissa viimeviikkoina. Sinne ei kannata mitenkään varta vasten lähteä, mutta se on esimerkki kaupungeista, joita Saksata löytyy etsimättäkin, jos ei vietä koko aikaa moottoritiellä.

Miehesi lailla tunnen viehätystä keskieurooppalaisia vanhoja pikkukaupunkeja ja kyliä kohtaan. Etelämpänä "käkikellosaksassa" alkavat maisematkin olla hulppeita taas omalla tavallaan.

Kun väkisin perustettu Helsinki juhli 400 vuotista olemassaoloaan, oli Turku n. 800 vuotias ja Duderstadt reilusti yli 1000 vuotias. Eikä silti ole ensinkään vanhimpia kaupunkeja.

jorma

ei kuitenkaan mikään erityisesti Saksa-fani.

Silloin kuljimme ensimmäisiä kertoja, sen jälkeen JOKA VUOSI. Tänä vuonna esim Skotlanti-Ranska jne 5 viikkoa. Toisekseen,tuo esimerkkini koko perhe... jne. Koski lauttalippuja tuolle Ruotsi>Tanska>Saksa reitille , käyttäen välejä H:borg>H:gör>Rödby>Puttgarden. Täällä muualla kyllä osataan metrit ja lapsiluvut.

tuo matka H:borg>H:gör kestää noin 17-19 minuuttia, joten siinä ei kovin kauaa pysty odottelemaan. Toisaalta en ole ollut siellä koskaan heinäkuun 15 jälkeen jolloin ehkä on ruuhkaisempaa. Saman syyn vuoksi en mene ko. aikoihin Ranska Espanja Italia jne alueille. NE ON TÄYNNÄ. Tuon loman kun pystyy aloittamaan aiemminkin. Aikoinaan työkaverit oli kiitollisia kun en aloittanut lomaani juhannuksesta kuten muut. Vaan aloitin sen koulujen päättyessä. Nykyään kun lapset ei kulje mukana aloitamme lomamme siitä huolimatta ajoissa. Euroopassa on kesä alkanut paljon aiemmin kuin täällä. Siellä voi nauttia rannoista ja uima-altaista sekä kesäisistä ilmoista kuitenkin.

Justiinsa niin.

Matkustatteko edelleen vaunulla (tai siis joku auto sitä tietty vetää) vai onko teistä tullut matkailuautoilijoita? Tuntuu kuin sellaisia liikkuvia vaunuilijoita ei enää olisikaan. Meillähän siis nimenomaan on vaunu.

Osaisitko neuvoa kaasupullo -asiassa: Siitä on kirjoitettu paljon, mutta minä en ole onnstunut ymmärtämään/selvittämään mistä tarkkaan ottaen on kysymys. Missä on samanlainen 11kg pullo kuin suomessa? (Ei missään?) Missä voi täyttää suomalaisen pullon adapterillä? voiko jollin adapterilla käyttää suomalaisen pullon tilalla saksalaista/ranskalaista/espanjalaista... pulloa? Jne.

Paljon tästä on kirjoitettu. Varsinkin keskenään ristiin. mutta minulle ei vaan asia ole auennut.

Neuvosta kiitollisena,

jorma

Minäkin varoittelen liiallisista kilometreistä,mun kokemuksieni mukaan 300km/matkapäivä on aivan ylärajalla.Pohjois-Saksassa on todella paljon katseltavaa.Tuossakin on kiva paikka: http://www.waren-mueritz.de/tourismus/touri.html Klikkaa silmää niin näet videon.Hyvä kämppäri on kävelymatkan päässä: http://www.camping-ecktannen.de/ Itämeren rantakaupungit Kiel,Lubeck,Rostock tarjoavat katseltavaa paljon,useasti niistä ajetaan heti läpi, kunhan laivasta on päästy.Hienoja leirintäalueita on rannalla kymmenittäin. Lubeckin vanha kaupunki on hieno: http://www.luebeck-tourism.de/ Pari kämppäriä malliksi Lubeckin läheltä: http://www.camping.hofsierksdorf.de/ http://www.camping-walkyrien.de/

Olemme edelleen auto+vaunu ihmisiä. Muutosta ei ole mielessä.Ei ole kesällä koskaan tullut tilannetta ettei 2 kpl 11 kilon kaasupulloa riittäisi,vaikka käytämme Crameria päivittäin .Esim tänä vuonna toukokuussa korkattu pullo loppui kai elo/syyskuun vaihteessa. Tällöin olimme olleet joka vkl vaunulla + 5 viikkoa reissussa. . Kerran 90 luvulla oli tilanne Itävallassa lähellä Insbruckia jolloin kaasu loppui 1 pullosta. Meninpä vaihtamaan toista tilalle ja pullo oli tyhjä. Teollisuuskadun Esson "letkunjatkeperkele" oli nostanut tyhjän pullon vaunumme etulaatikkoon. Sen jälkeen en ole antanut kenenkään laittaa pulloa, itse kun laittaa tuntee painosta onko täysi vai tyhjä. Siellä vuoristomaassa odottelimme maanantaiaamua jolloin lähdimme ajelemaan Italiaa kohti. Innsbruckin esikaupungissa oli kaasufirma mikä meille oli neuvottu. Siellä työläinen täytti molemmat pullomme ilman mitään ongelmia suomalaisen pullon suhteen. Harvemmin missään reissulla kaasua kuluu paljon. Paikoissa missä on vain 4 tai 5A sulakkeet on yleensä niin lämmin ettei kaasua tarvita lämmitykseen. Ja paikoissa missä on iso sulake voi käyttää sähköä siihen.

Ok, muutkin ovat sanoneet, että kaasu yleensä on riittänyt.

Meitä on näillä näkymillä kuusi henkeä, joista kaksi vaippaan kakkaajaa. Tarkoitus on laittaa ruoka vaunussa kertaa päivässä. Se on niin paljon helpompaa kuin syöttää yhtä tissistä/pullosta ja vahtia 2,5 ja 6 vuotiaita, jotka mielummin juoksentelevat ravintolaa ympäri. Kädet ei tahdo riittä edes siihen, että heidät saisi turvallisesti autosta ravintolaan sisään.

Nyt on ajatus olla retkellä kolmisen kuukautta jostain maaliskuusta siihen saakka kunnes on liian kuuma (vaunussamme ei ole, ainakaan vielä "kylmäkonetta") ja Suomessakin alkaa tarkenemaan.

Viisi oikeasti syöjää + kuudennen pullonlämmittelyt, maaliskuusta alkaen kolme+ kuukautta. Jääkaappi tietysti koko ajan päällä. Riittääkö kaksi pulloa meilekin?

Kuuden hengen oikeasti asuttavaa autoa en ole koskaan edes nähnyt. Vaikka sellainen varmasti on olemassa, niin sellainen vaatii C -kortin, jota minä taas en enää saa. Joten vaunu on ainoa vaihtoehto. siksi juuri vaunuilijoiden kokemukset kiinnostavat.

jorma

jorma

Saksalainen sivuventiilipullo on käytännössä samanlainen kun suomalainen pullo ja se voidaan asentaa suoraan suomalaisen pullon paikalle. Tarkista kuitenkin tiivistekumin paikallaanolo ennen asennusta. Saksalaista pulloa ei voi käyttää vaihtopullona Suomessa eikä suomalaista Saksassa.

Saksassa suomalaisen kaasupullon täyttämisessä kaasuasemilla ei tarvita adapteria koska liitin on samanlainen. Muualla Euroopassa kun Saksassa suomalaisen 11 kg pullon voi täyttää adapteria käyttäen kaasuasemilla ja joskun myös suurempien leirialueiden omilla kaasuasemilla jos mukana on sopiva adapteri. Adapterityypit vaihtelee maittain joten voi joskus olla hankalaa saada pulloa täytettyä. 11 kg pullon täyttöhinta pyörii 9-12 e paikkeilla. Monet on ratkaiseet ongelman ottamalla mukaan sekä suomalaisen että saksalaisen pullon.

Käytettäessä espanlaista, ranskalaista jne. kannattaa ostaa pulloon sopiva paineenalennusventiili (30 mb) ja siihen sopiva letkun pääkappale ja liittää syöttöletku niillä pulloon. Paineenalusventtiilit ei paljon maksa. Turvallisuussyistä autoissa ja vaunuissa tulee käyttää sivuventiilipulloja. Monien matkailuautojen pullonsäilytystilat on tarkoituksella rakennettu niin mataliksi, että painoventtiilin käyttö ei ole edes mahdollista.

Kesäaikaan suoritettavilla matkoilla - kun ei tarvita lämmitystä - ei kannata roudata kaasua mukanaan yhtä 11 kg pulloa enempää jos matkan kesto on vain 3-4 viikkoa.

Noilla tiedoilla tarvitset kaksi pulloa joista toinen on suomalainen ja toinen saksalainen. Käytät suomalaista Saksaan saakka ja vaihdat siellä heti sen saksalaisen täyteen ja asennat käyttöön. Kun se on tyhjentynyt jatkat suomalaisella. Suomalaisen tyhjenemisen aikana tarjoutuu kyllä tilaisuus vaihtaa/täytättää se saksalainen reserviksi loppumatkalle. Kyllä kolme pulloa pitäisi tuolle reissulle riittää. Riippuu tietysti siitä tarvitsetko kaasua lämmitykseen, käytätkö jääkaappia ajon aikana laturin virralla, laivassa laivasähköllä ja käytätkä leirialueita jolloin jääkaappi on verkkovirrassa.

Kiitos Matti!

Pisimmän ajan oleskelemme todennäköisesti Espanjassa, mutta siellä enemmän paikallaan, siis jatkuvasti sähkön päässä. Ehkä.

Jos kuitenkin tarvitsen kaasun täyttöä siellä, ja jos ymmärrän oikein, kummankin suomalaisen ja saksalaisen pullon täyttö pitäisi siellä onnistua samanlaisella adapterilla?

jos taas ostan sieltä pullon, tarvitaan alennusventtiili?

Nyt se kysymys johon en millään ole löytänyt vastausta: kun vaunussa nyt on letkunpää, joka sopii suomalaiseen pulloon, niin mitä hiluja sen päähän pitää vaihtaa, että siihen saisi espanjalaisen pullon ja voiko niiden vaihdon/lisäämisen tehdä itse. en puhu pykälistä vaan että tarvitaanko siihen esim. jotain erikoistyökaluja?

Tarkoitan, että eivät kai espanjalaisen ja suomalaisen Pefletin letkut ole hellasta saakka erilaisia?

Jorma

helpoin juttu on varmaan adapterisarja

http://www.vapaa-aika.com/asp_sivut/Lisätiedot_tilaussivu.asp?tunnus=112390

Suomalaisen ja saksalaisen pullon adapteritäyttö onnistuu samanlaisella adapterilla. Yksi keino on ostaa/vuokrata tarvittaessa espanjalainen pullo ja kytkeä se nykyiseen paineenalennusventiiliin Esko O mainitsemien sovituskappaleiden avulla. Sopivat liuska-avaimet ja se on siinä. Yksi keino on vaihtaa letkun päähän uusi paineenalennusventtiili joka sopii ostettavaan/vuokrattavaan espanjalaisen pulloon. TUKESIN mukaan kaasuletkun saa vaihtaa itse. Liitoksen tiiveyden voi kokeilla esim saippualiuoksella. Kiinteän kaasuputkiston ja laitteiden asennuksia saa tehdä vain valtuutettu kaasuasennusliike. Tarvittavista työkaluista on vähän vaikea sanoa kun ei tiedä miten se nykyinen asennus on tehty.

Nyt olis poikaa jos nuo rutut kertoisi tällä palstalla miten ovat kaasupullojutut Espanjassa hoitaneet.

Kävin viime keväänä monilla espanjalaisilla leirialueilla ja olihan siellä monenlaista kaasuviritystä. NL:n ja D miehistä monet oli vaihtaneet pitkän letkun ja pitivät espanjalaiset pullot ulkona auton vieressä. Omat oli ao. paikoilla autoissa. Monilla alueilla oli muuten tapana, että kaasuauto kierteli camping-alueella ja vaihtoi pullot. Samoin roskapussit kerättiin suoraan "tontilta".

Itsellä näppituntumana että jos jossain oman pullosi saat täytettyä löytyy sieltä myöskin adapterit siihen täyttötapahtumaan.

Ja esim. espanjassa saat Cepsan kuoret 10€:lla täyttö suunnilleen saman verran, painettava alennusventtiili 10€ ruuvimeisseli ja letkunkiristin 2€.

Saksalaisen tyhjän pullon myyn eniten tarjoavalle vapaasti turussa. Tarjous voimassa lähtöömme 12.12 saakka.

Ja kiipeäminen kannattaa aina, ne on meidän perheen periaatteita:)

Meille satamat laivan odotuksineen on pääsääntöisesti mieltä kutkuttavia paikkoja,niissä on sitä lähdön tunnelmaa. Ja jos ollaan liikuttu ruuhka-aikaan eikä aikaa/haluja jonottamiseen ole ollut, nuo Ruotsi-Tanska-Saksa välit on ajettu yöllä,silloin ei jonoja ole heinäkuussakaan.

Ja Jorma,teidän perhe matkustaa Finnlinkillä Naantalista Kapellskäriin ensi keväänä hintaan 210e päivälaivalla.Hintaan sisältyy hytti ja kahdet sapuskat kaikille,6v asti lapset ei maksa mitään.Ei minust paha.

Me on kyllä joka reissulla ajettu niitä tuhannen kilsan päiviä,alussa lopussa ja joskus keskelläkin matkaa. Eivät ole tylsiä kun jokainen tietää mitä sillä ajolla saavuttaa. Kun lapset,4kpl,oli pieniä, niille sanottiin että tänään ajetaan ainakin 20 pikkukakkosta ja niin ne rauhoittu matkustamaan kun tiesivät kauanko sitä tehdään:)

Me on vajaassa neljässä viikossa tehty Sisilian matka (siitä voi lukea ens viikon Caravan-lehdestä) ja oikein hyvin ehdittiin.Silloin vain piti ymmärtää että pitää valita vain muutama kohde matkan varrelta sen Sisilian lisäksi.

Toisaalta meiltä on mennyt 7 viikkoa reissuun missä ei Venetsiaa kauempana käyty. Silloin haluttiin nähdä matkan varrelta paljon ja paluumatkalla jopa Ruotsin Öölanti houkutteli muutamaksi päiväksi (on muuten monen matkan arvoinen).

Joku tuossa naljaili että leirintäalueilla ovat lapsetkin viihtyneet, toisin kuin rekkaparkeissa yöpyjät tms.Tuskin sinne rekkaparkkiin kukaan meneekään ajatuksenaan SIELLä ihannelomaansa viettää, mutta meille ne ovat aina olleet mainioita yöpaikkoja matkan varrella.

Viime kesänä itäisess' euroopassa yövyttiin luontokohteissa siinä määrin,että vasta matkan kahdeksasantena yönä asetuttiin yöpuulle 24h-huoltiksen pihalle.Siinä pimeässä kuumassa huoltiksen pihalla läheisen maaseudun hajuja haistellessamme totesivat lapsemme,että nyt on ihan lomafiilis:)

Ja silloin kun olivat pieniä,nautimme iltayöstä ajamisesta.Lapsille oli syötetty iltapala ja puettu yöpuvut päälle ja sitten nukahtivat hissukseen ja me saimme rauhassa nauttia matkan etenemisestä.Ja rekkaparkissa lapset kannettiin nukkuvina vaunuun sänkyihin.Me vielä keitimme kupposen teetä ja luimme pari sivua romaania sängyssä.Se on edelleen huisa tunne edelleen,olla totalisen vapaa kaikesta,pysähyä nukkumaan silloin kun väsyttää:)

Tämmöinen elämä sopii meille.Mutta ei se,että joka päivä ajettaisiin joku normien mukainen max350km.Se tekisi meidät hulluiksi.

Hyvää matkaa itse kullekin,kannatta kuunnella itseään senkin suhteen että mitä lopulta matkoiltaan haluaa.

t.Kaarina

Kun karavaanimatkailu ulkomaille oli seikkailua. Vaikkapa vanhalla kunnon Pomeranialla Jaruzelskin aikaiseen Puolaan. Mikään ei periaatteessa toiminut, mutta silti kaikki röökiaskilla tai shampoolla toimi. Ei ollut navigaattoreita ja kokispullollinen votkaa oli halvempaa kun se kokis. Veskipaperi, kunnollinen sellainen oli arvokkaampi kun painoltaan sama nippu sloteja. Yksityiset salakapakat kukoistivat mauttomine plyysheineen ja röyhelöineen. Taksit tiesivät niiden sijainnin, eikä alkuasukkailla ollut niihin mitään asiaa. Koitettiin kerran sytyttää salaa tulta savukkeisiin. Vaikeeta se oli, koska joku oli heille kertonut, että turisteilta täytyy 'palvella' jotta heiltä saa 'kupattua' fyrkkaa, joten olivat yli-innokkaina vaanimassa selän takana josko asiakkaan käsi olisi nousemassa johonkin pyyntöön. Hitto, nyt sekin maa on pilattu.

Vähän kaihomielellä mekin ollaan taas seikkailujen perään... Romanian pohjoisosissa ei viime kesänä näkynyt kymmentäkäään karavaanaria jotta siellä hiukan pääsi fiilikseen:)Täytynee lähteä Turkkiin seikkailemaan...Tai josko Siperian poikki voisi tällä kertaa mennäkin autolla...Itse asiassa idän silkkitietä Karakorumin solan kautta Tiibettiin jos joskus pääsis niin olisi tosi makeeta,koskahan tulis edes himpun verran turvalliseksi...

t.Kaarina

Vaan niinhän se valitettavasti on, että mitä kauemmin tuolla maailmalla kulkee niin se pienenee ja tulee koko ajan tutummaksi ja suuret seikkailut karkaavat kauemmaksi. Ja toisaalta netti tuo kaiken kotiin pöydän ääreen...Kummasti joskus on reissattu maan ääriin ilman kännykkääkin,silloin poikettiin sitten joskus puhelinkioskiin tai lennätinkonttoriin sähkeitä lähettämään...Kuka muistaa... Vaan navigaaattoria ei meille tule:)

Seikkailuja haetaan nyt toisilta tasoilta,eli palattu takaisin luontoon,vaelluksia ja pyörä ja kanoottiretkiä euroopan eri kolkille,siitä meidän matkailu alun alkaen onkin lähtenyt liikkeelle,retkeilystä täällä pohjolan perukoilla:)

Mut silti,voiko vielä joutua Moskovaan ilman että on lupaa olla siellä?:)

t.Kaarina

Kaarina! Tarkoitin 300km/matkapäivä kommentillani koko matkan keskiarvoa.On 1000 km päiviä ja 0 km päiviä.

Täytyis alkaa harjoittelemaan hallitsematonta masokismiä, jotta sen sitten osais hallita. Siellä Karakorumin kulmilla.

Mulla on semmonen harha?kuvitelma,että kun siihen korkeuteen pääsee tottumaan pikkuhiljaa, sen vois jopa kestää.Me on Lhasaan lennetty suoraan alamaista ja sillon siihen korkeeseen ilmanalaan tottumiseen meni viikko.Mutta meidän poika ajoi kesällä bussilla yli sen maailman toiseksi korkeimman autotie-solan ja bussit pysähtyi nukkumaan sinne solaan, ja se selvis siitä ihan hengissä.Mutta,hän oli sitä ennen ollut jo pari viikkoa neljässä tonnissa.

Ihan oikeasti,kiinnostais kovasti kuulla jos joku caravaanari on siellä kuljeskellut. Kirjahyllyssä on Inkeri Kilpisen kirja "Vuosi idän silkkitiellä", mutta he tekivät matkansa 1976-77, ja maailma on kovasti muuttunut siitä.Eikä pelkästään parempaan suuntaan. Eli Iran,Afganistan,Pakistan...voiko sinne joskus uskaltaa...

Haaveillaan, t,Kaarina

Meidän tavallamme tehdyssä karavaanimatkailussa on se hyvä puoli, että voimme vaihtaa leirialuetta, maisemaa tai maata aika nopeasti jos siltä tuntuu. Tuolla silkkitien syheröissä saattaisi olla vähän enemmän jumissa ja äitiäkin voisi tulla ikävä. Tuo osa maailmaa on kyllä meikäläiseltä jäänyt ihan nojatuolimatkailuksi silkkitiellä. Oli muuten mielenkiintoinen sarja muutamia vuosia sitten, kuka katsoi.

Iran... Keskustelin Iranista henkilön kanssa, joka oli sieltä Suomeen muuttanut. Kertoi oman perheensä kohtalosta. Sinne en uskaltautuisi kovin kummassa mennä. Kansalaisia on siellä kaltoin kohdeltu omavaltaisesti.

Ei ole toki omia kokemuksia maasta. Onko kukaan käynyt Iranissa?

Okei Timo! Olen vaan lukenut monesta paikkaa ohjeita missä se 350km tai jotain sinnepäin, on ihan todella tarkoitettu jokaiselle päivälle...on ihan kädestä pitäen neuvottu että kun tähän aikaan lähdet leirintäalueelta ja sitten ajat ja sitten katsot nähtävyyden ja syöt ja silloin pitäisikin jo mennä leirintäalueelle jne..ja sama joka päivä..:)

t.Kaarina

Iran on hieno maa, jossa on paljon nähtävää. Olen käynyt maassa nuorena repuselkäreissaajana jo vuosina 1972 ja 1978, oli vielä Reza Pahlavin, länsimaismielisen shaahin aikaa, ja Teheranissakin oli pubeja. Viimeinen visiitti on vuodelta 1992, jolloin maassa oli islamilainen hallinto. Tuolloin ajelin perheeni kanssa Iranin läpi omalla autollamme. Näin siksi, että olin ollut kaksi vuotta Nepalissa UNDP:n (YK:n kehitysohjelma) leivissä, ja päätimme huristella hankkimallamme verovapaalla maasturilla kotiin. Nepalin, Intian ja Pakistanin viheliäisten teiden jälkeen Iranin sileät nelikaistaiset moottoritiet (ja oikeanpuoleinen liikenne) tuntuivat autoilijasta käsittämättömän hienoilta. Ja polttoaine oli kutakuinkin ilmaista. Erityisen upea kaupunki oli Isfahan, jonka nähtävyyksiä tutkimme monta päivää. Ainoa ongelma oli, että shaahin hallinnon kaatumisen jälkeen nyt kaikki kyltit tienviittoja myöten oli kirjoitettu arabialaisin aakkosin, piti vain yrittää muistella minkä näköinen koukero merkitsi hotellia. Iranin hallinto on - ja on ollut - mitä on, mutta tavalliset ihmiset maassa ovat äärimmäisen ystävällisiä. Ja uteliaita jututtamaan länsimaisia. Islamilaisen valankumouksen jälkeen oli joka kaupunkiin tehty lapsille hienoja leikkipuistoja, joissa kävimme esikoistamme ulkoiluttamassa (tuolloin 3 v). Kaikki paikalliset, jotka vähänkään osasivat englantia, tulivat juttelemaan. Opetus: ei maailma ole niin vaarallinen paikka kuin uutisia katsoessa voisi kuvitella. Meidänkin reittimme Nepalista Suomeen kulki ensin kuhisevaan Delhiin, siten itsehallintoa halajavan ja tuolloin levottoman Punjabin kautta Pakistanin kesyttömälle vuoristoseudulle, sieltä edelleen Iraniin, sitten Turkin kurdistanin kautta Istanbuliin. Ja vielä lopuksi läpi tuolloin sodassa olleen Jugoslavian. Missään emme kohdannet isompia vaikeuksia, ei rosvoja, ei varkauksia. Suurin riski joka massa on liikenne.

Voi vitsin pimpulat,ai te olette tehneet noin mielettömän matkan!! Mitenkä kauan sieltä ajoitte kotiin? Lähtisitkö tänä päivänäkin?

Sen minäkin allekirjoitan että keskimäärin tavalliset ihmiset ympäri maailmaa ovat ystävällisiä kulkijalle,hiukan tuon kolkan tilanne kuitenkin arveluttaa..

Kurdistaniassa meillä kyllä olisi sinne takaisin palannut pakolaistuttavaperhe...

Tuosta matkastanne olisi kiva kuulla enemmänkin!

Loistavaa, että ihmiset kertovat "erikoisistakin" reissuistaan, sillä niistä kuuleminen kyllä auttaa tarttumaan vahvemmin omiin,joskus vielä kovinkin hentoisella asteella oleviin haaveisiinsa,kiitos!

t.Kaarina

Vuonna -82 keskellä kesää "ajauduimme" autolla alpeille; en muista paikkaa, mutta kohteemme oli reilun 3km korkeudessa. Ensin autolla niin pitkälle kuin pääsi (oikeasti aika lähelle) ja jalan loppumatka. Päivää aikaisemmin olimme vielä Reinin vehreässä laaksossa.

Nyt ympärillä oli pelkkää kiveä ja jäätä. Ei silminnähtävää merkkiä jääkauden jälkeisestä elämästä. Kaunilla tavalla karua. Hiljaista.

Kiipesin ja kiersin pari-kolme metriä korkean kiven eteläpuolelle. Kiven auringon puoleinen seinämä oli pystysuora ja lumesta paljas. Tämän pystysuoran, harmaan kiven seinämässä oli parin senttimetrin levyinen kieleke. Silla kielekkeellä kasvoi pieni, keltainen kukka. kolmen-neljän senttimetin korkuinen. Yksin. Elämä - elämä ja kauneus oli voittanut sijansa sillekin paikalle.

Tätä muistelen kun katson vaippaikäisen lapseni taapertavan kotipihalla suomen kesässä, kukkien keskellä. Maan matoja ihastellen. Kaikki se on hänelle suurta.

jorma