Ohitusmerkki.

Vaunun kanssa liikuttaessa on hyvä tapa näyttää ohitusmerkki takanatulijalle, "tule ohi vaan" ja miksei myös ilman vaunua, jos ajat pienemmällä nopeudella kun takaa tuleva. Ja tämähän on fiksu tapa karavaanareilla, näin joustetaan liikenteessä ja pelataan yhteispeliä. Mutta miksi ihmeessä ohittajat eivät nykyisin enää vaivaudu kiittämään, merkin saatuaan. Olisko syynä "teiden tukko siinä taas"...! Ohitushan on aina ohittajan vastuulla, antoi sitten edelläajava merkin tai ei. No summasummaarum, olisko osasyy jonoihin karavaanin takana kenties tässä, kun ei kiitosta- ei merkkiäkään.

Olen huomannut saman ilmiön. Harvan ohittajan lapa nousee tervehdykseen eikä muitakaan merkkejä näy. Mielestäni tämä asia on muuttunut viime vuosina tähän kiittämättömään suuntaan. Mistähän mahtanee johtua?

Meikäpapalle hyvin riittäisi se että takanatuleva käyttäisi hyväkseen sen kun annan merkin ohittamisen mahdollisuudesta. Täyttä pässimäisyyttä jäädä köröttelemään sen matkailuyhdistelmän puskurissa roikkuen ja estää muidenkin ohitusmahdollisuus. Jos ei ole uskallusta lähteä ohittamaan kun siihen annetaan merkki, niin todellista joustavuutta osottaisi se että pitää riittävän ajoneuvoetäisyyden ja mahdollistaa muiden ohittamisen. Jonoa ei vedä matkailuyhdistelmä vaan sen perään liimautunut tumpelo.

jos takanaolija menee ohi kun annan merkin on asia kunnossa, ei siihen kiitosmerkkejä tarvita. Tuntuu se toki mukavalta mutta ei vaikuta siihen annanko merkin seuraavalle vai ei.
Enkä kyllä ole huomannut mitään muutosta tässä asiassa, toiset vinkkaa kiitokset, toiset ei. Sama tuo. mot

Jep. Kun paljon ajaa, niin tuntuu joskus, että takana olijat eivät lähde ihan kiusallaan ohi, kun antaa merkin, vaan kun itselle sopii. Olen ajanut työkseni aiemmin satoja tuhansia (Hmm. itse asiassa 3,5 milj. km )ja ilmiö on edelleen sama. Sitten pitää väistellä niitä juntteja, kun ollaan kolme rinnakkain. Turha puhua hienostelusta. Uskon, että karavaanarit ovat teiden aatelia (ilman vaunua ajellen huomannut)!! Kiitos merkistä on merkki fiksusta kuskista, sanoo kuka tahansa mitä hyvänsä!! Se on sitä yhteispeliä. Taatusti morjestan tavalla tai toisella, jos saan ohitusmerkin. Eipäs anneta Suomen liikennekulttuurin rapistua :) !

Ohitusmerkistä sen verran että, mulla kävi syysreissun aikana, veret hyydyttävä tapaus. Huomasin takanani h-auton, ja annoin sille oharimerkin, ei lähtenyt ohi. Tuli pitkä suora, ja annoin taas merkin, ei vieläkään ohi. Mutta annas olla, kun muutaman kilometrin päässä tie kaartoi oikeaan, ja vastaan tuli auto, niin johan mammalle tie maittoi. Onneksemme sattui olemaan P-paikka tien vieressä, minne voimakkaasti jarruttaen sain käännettyä, ja selvisimme ilman minkäänlaisia vaurioita. Jos tien vieressä oleva P-paikka, olisi ollut viheralueen eristämä, niin olisi satavarmasti rytissyt. Ja sitähän me pohdittiin pitkään, että mitä olisi tapahtunut, jos meidän allamme olisi ollut yhdistelmä, auton sijaan. Moikkaamisesta ohitusmerkin saatuaan, voin sanoa sen verran että, teimme ruska aikana Lapissa kahden viikon "rundin", ja kilometrejä tuli mittariin yli 4300. Noin 80% ohittajista, joko vilautti oikeaa vilkkua, tai heilautti kättään. Tosin olihan yhden "jenkkipakun" matkustaja niin onnessaan, että näytti ikkunasta karvaisen perseen. Kaveria vähän nolotti, kun kiilasin vauhtia, ja seisoimme seuraavissa liikennevaloissa vierekkäin. Ei näkynyt naamaa eikä persettä, että olisi voinut verrata, kumpaa kannattaa näyttää.

Muistelen kuulleeni jo ammoin muuasta tutkimuksesta jossa selvitettiin tätä ohittamisfilosofian ongelmatiikkaa siis: miksi ei lähdetä ohitutstilanteeseen vaikka näkyvyyttä olisi hyvin eikä vastaantuevia teillä tietämillä. Vasta sitten kun kohdattava ajoneuvo on näköpiirissä tehdään mitä ihmeellisempiä ohituksia - kuten tuossa edellisessä kommentissa on kuvattu. Asiaa tutkittaessa todettiin, että autoilija joka EI NÄE KUNNOLLA ei uskalla aloittaa ohitusta, kun ei ole kohdetta johon voisi verrata ohitusmahdollisuuksiaan. Siis on oltava näköpiirissä lähestyvä ajoneuvo johon voi verrata omaa ohitusmahdollisuuttaan. Usein tämä havaintoetäisyys on turvalliseen ohitukseen jo riittämätön ja aloitettuna saa aikaan läheltäpiti tilanteita.

Vähän toiselta kantilta, mutta ohitusmerkistä kuitenkin. Pimeällä ja varsinkin sateisella tiellä ohittamaan lähtevä saisi antaa jonkinlaisen merkin siitä, että lähtee ohi. Säikäyttää, kun yhtäkkiä huomaakin ohittajan valot rinnalla. Varsinkin, jos se tapahtuu paikassa, jossa ei odottaisi kenenkään lähtevän ohitusta yrittämään.

Joukon mainitsemaa tutkimusta en muista nähneeni, mutta alla lainaus laajasta tutkimuksesta (3678 tutkittua), joka toteutettiin -04. Suuri osa meistä lajitovereista sijoittuu juurikin tähän "pahimpaan ryhmään" 45-69 vuotiaisiin miehiin!

"Yhteensä löytyi 88 kuljettajaa, jotka eivät täyttäneet ajokorttiluokkansa näkövaatimuksia. Näistä nuoria oli vain yksi, suurin ryhmä (50 kuljettajaa) löytyi 45-69 -vuotiaista ja ikäkuskeja oli yhteensä 19. Näiden 88 kuljettajan suhteellinen osuus omassa ikäryhmässään lisääntyi iän myötä. Nuorten ryhmässä oli vain 0,3 % huonosti näkeviä, 25-44 -vuotiaissa 1,3 %, 45-69 -vuotiaissa 2,8 % ja 70 vuotta täyttäneissä jopa 7,4 %.

Miehillä huono näkö oli jopa 10 kertaa yleisempää, sillä naisista vain 0,31 % ei täyttänyt oman ajokorttiluokkansa näkövaatimusta, mutta miehillä vastaava luku oli 3,1 %. Huonosti näkevistä kuljettajista 97 % olikin miehiä."

Ittellä ollut tapana illan hämärtyessä vilauttaa pitkiä lähtiessä ohittamaan.....

Sellainen tuntuma on tullut, että syystä tai toisesta keskittyminen ajamiseen on monella vähentynyt, "hyviä" ohitusmahdollisuuksia hukataan, kuten edellä on kerrottu. Samoin vilkunkäyttö risteyksissä tai kiertoliittymissä unohtuu. Empiiristen havaintojen mukaan näyttäisi usein olevan huomiokyky jaettu puhelimen kanssa, vaikka HF -lakikin on jo parivuotta ollut voimassa.

Puhuttaessa ohitusmerkin antamisesta kyseessä on edessä ajavan ison liikkujan kuten rekan, linja-auton, matkailuvaunun tai -auton kuljettajan antama vilkkumerkki ohitusmahdollisuudesta. Sen nähtyään ohittajan on välittömästi aloitettava ohitus sen suorittamiseksi turvallisesti. Näin ei valitettavasti aina ole, ja se on varmasti esteenä ohitettavan kulkuneuvon kuljettajan empimiseen merkin annossa. Onnistuneen ohituksen päätteeksi yhden vasemman vilkun väläytys on kiitosmerkki ohitettavalle, johon kokemukseni mukaan hyvin usein tulee valomerkki myös ohitetulta. Näin se pelaa!

Rekkakuskit kiittävät huomaavaisuudesta yhdellä vasemman vilkun vilautuksella, samaa käytäntöä viljelevät selvästi myös muutkin paljon maanteillä liikkuvat. Kehittyneen liikennesilmän tuollaisista panee merkille. Se huomaavaisuus voi olla muutakin kuin antaa ohitusmahdollisuuden.

Ohitusmerkissä on piilevä riski, johon itse kerran jouduin: Edessä loiva kaarre oikealle, edessä ajoi rekka hiljaista vauhtia. Vilkutti oikeaa vilkkua, jota tulkitsin ohitusmerkiksi. Lähdin ohittamaan, kaikki meni hyvin, kukaan ei tullut vastaan. Mutta rekan suuntavilkku ei ollut ohitusmerkki, vaan se oli kääntymässä oikealle pienelle kylätielle. Mistä erottaa ohitusmerkin kääntymismerkistä? Eli suinpäin ohittaminen ei mielestäni voui tehdä merkkiä nähdessään.

Mielestäni ohitusmerkki on vain yksi vilkautus. Takanaolija näkee sen kyllä mutta näin se erottuu suuntemerkistä. mot

Niinhän se normaalisti on, että 1-2 kertaa vilkautetaan, kun näytetään ohitusmahdollisuudesta. Tosin ainakin Audi ja VW ovat laittaneet automatiikan, että normaalisti vilkku toimii 3 kertaa ja jos on oikein taitava niin vain 2 kertaa - edes kiitokseksi ei saa vilkautettua yhtä yksittäistä kertaa.

Joskus aiemmin on tainnut olla kirjoittelua, että turvallisin käytäntö olisi vilkauttaa kahdesti ohitusmahdollisuudesta. Tämä sen vuoksi, että siitä tietää, ettei ole tullut vain vahingossa tönäistyä vilkkuviikseä (minulle niitäkin joskus sattuu, kun pitäisi säätää cruisea).

Niin ja edelleen minusta suuri osa viitsii kiittää annetusta vilkautuksesta, minä pyrin itse sen tekemään aina ja jos minua kiitetään, niin vilautan pikaisesti vielä pitkiä. Tulee jotenkin vain niin hyvä olo, kun muut huomioivat liikenteessä.

"Ohitusmerkki" tulee itse varmistaa, että voi varmasti ohittaa turvallisesti. Enpä lähde sokkona ohittamaan.

Heippa Olli, olenpa sitä mieltä että on fiksua antaa se ohitusmerkki, ja yhtä fiksua vilkauttaa se kiitos, mutta monelta se jää tekemättä. Yhden huomion olen tehnyt, eli Jyväskylän eteläpuolella se kiitosvilkautus tulee useammin kuin Jyskylän pohjoispuolella, mistä lie johtunee? Lahden eteläpuolella jo liki kaikki kiittävät merkistä. Ja totta on että ohitus on aina ohittajan vastuulla, annettu ohitusmerkki ei ole 'vastuullinen' ohituksen onnistumisesta!

Norjalaiset, nuo tuulten tuvertamat viikinkien jälkeläiset, paksuissa villapaidoissaan, osaavat kiittää. Se on ollut yleensä ilo huomata, kun on tilaa antanut ohittajalle. Itsehän siellä ei juurikaan tule ohiteltua. Norjassa.