Kotimaan luontoseuranta

Kevät keikkuen tulevi, olisiko aika aloittaa kotimaan luontoseuranta, kun nuo entisetkin luonto- ja kuvajutut hävisivät tuon edesmenneen jäsenkeskustelun myötä.

Ja kyllä, kuuluu kotimaan matkailuun, koska monet meistä varmasti tykkäävät käydä erilaisissa luontokohteissa ja muutenkin seurata luontoon liittyviä juttuja. Joten laittakaapa tulemaan kaikenlaisia luontoon, säähän, eläimiin ja miksei myös ihmisiin luonnossa liittyviä havaintoja.

Meillä oli oikein mielenkiintoinen viikonloppu havaintojen suhteen. Heti torstai iltana töistä tullessamme näimme ilveksen jäljet pihallamme, kolmas kerta näillä lumilla. Kuvaa en saanut, oli osannut sopivasti väistää valvontakameraa.
Perjantai aamuna aikaisin verkoille hiihdellessämme huuhkaja säikähti meitä ja lehahti lentoon viereisestä kuusikosta. Seurasimme sen lentoa pellon poikki, on se vaan melkoisen iso lintu. Eilisellä hiihtelyretkellä näimme mm. oravan, jäniksen, saukon, ketun, ilveksen ja hirven jälkiä.

Tänä aamuna aamiaisen jälkeen menin takapihan terassille juomaan vielä kupillisen kahvia ja kuulin, nyt ne ovat saapuneet meillekin, äänestä ei voi erehtyä, nimittäin joutsenet. Myöhemmin näimmekin joutsenpariskunnan, kun kävimme tekemässä metsässä ja jäällä hiihtoretken.

Kuvassa tänään jäällä nähdyt ilveksen ja metsäkauriin risteävät jäljet. Ihanaa kevättä kaikille karavaanareille kaikista näistä kauheista uutisista huolimatta!

Kylllä kuuluuu hyvä Riiitta.
T. Timppa

Kylllä kuuluuu hyvä Riiitta.
T. Timppa
Tässäpä eläväää lähiruokooo tarjolla

Ekat 5 Joutsenta eilen lenkillä nähty olivat huilimassa pellolla, huutelun kuulin jokusen päivän sitten mutta ei näkö havaintoa.

Taviokuurnapari Ylläksen Peurakaltiolla 9.3.

Tuliketun jälkiä Ylläksellä tämän vuorokauden ensi hetkinä.

Eipä ole meidän kulmilla näin aikaisin (13.3) näkynyt lokkia, parkkeeraavat pitkin kesää meidän pikkumökin katolla, kun ruokimme niitä, hienoja lintuja, kolmea eri lajia bongattu.

Kyllä on komeaa kevättä. Mun luontoseurantani kohteet pysyttelivät 75 cm:n jään alapuolella mutta hemmetin kivaa on tuolla jäällä ollut kaikenlaisissa auraus- pilkki- yms. touhuissa.

@timppa

Tämän kevään hiihdot hiihdetty ja kuvauksetkin ovat seis jonkin aikaa.
Lähdin sukset ja sauvat kädessä sekä kamera olkapäällä kuvailemaan lintuja, kun oli hyvä hankikanto.
100 m päässä kävely vaihtui ambulanssikyytiin sairaalaan jossa todettiin selkänikaman murtuma kaatumisen takia.
Että sellaista tällä kertaa, urheilu on /c:stä.

Myötätuntoa Markulle.

Kuvassa majavan kaatamaa koivunrunkoa Kesänkijoen rannalla Äkäslompolossa. Majavalaskenta 2020 -tietojen mukaan kyseessä lienee euroopanmajava.

Mun aamuseen luontoseuraamukseen viimeviikolla tuli tauko Pihalla keittiön ikkunan luona isoksainen rämemänty jonka oksilla lintuin ruokinta-automaatit, mutta lämpimien ilmojen vuoksi katolta tuli lumivyöry ja peitti sen Pulitoista metrinen kinos peitti sen ylimpiä oksia vahän näkyy.
A.K

Toivotaaaaan toivotaaan et on euroopan majava......
Kanukkki sais männä sinne mistä tullukki

Tsemppiä Markulle, hoidahan selkä kuntoon, jotta taas pääset liikenteeseen ja kuvailemaan.

Nyt on kyllä paikoitellen tosi liukasta, huomasin kun tänään kävin kaupungilla hammaslääkärireissulla, rännikadut ihan jäätikällä, varovainen täytyy olla.

Mutta järven jäällä on kyllä ollut mahtavat kelit, tänä aamuna aikaisin kävimme verkoilla, aivan tyyntä, pakkasta noin -8, verkoissa yksi kuha. Viime viikonloppuna tuli neljä, joten kyllä tuoreessa kalassa on pysytty.

Kiitoksia myötätunnosta, toivottavasti ja uskon niin lintuja on kuvattavaksi kesälläkin.
Lintujen kuvaus on nykyään se meikäläisen harrastus joka vetää luotoa katselemaan.

Tuosta majavasta tuleen mieleen ainoa luonnossa näkemäni majava.
50-luvulla Pieksämäen mlk:ssa ui majava pitkin rataojaa.
Isä ja naapurin miehet ajattelivat toimittaa sen Korkeasaaren, kun se oli usean kilometrin päässä vesistöstä.
Joku miehistä katkaisi ranteen vahvuisen lepän ja pisti sen majavan eteen.
Majavalla pää heilahti kerran kun katkaisi kepin yhdellä puraisulla ja hakkasi suuttuneena hännällään vettä.
Kaikki totesivat yksimielisesti, antaa majavan mennä.
Siinä olis voinut käydä kädelle huonosti jos olisi koettanut ottaa käsin kiinni.
Olen myöhemmin lukenut vanhoista uros majavista jotka lähtevät erakkona hakemaan uutta asuinpaikkaa.

Koitahan Markku parantuilla. . Eilissä, kun on ollu tosihienoja kevätpäiviä, herätin jalgaratas vanhuksen talviunesta, ja koetin pikkusen tiellä.
Tullessa oli tienvarsikoivun oksalla käpylintu emäntä miehensä kansa. Lähti siittä rouva lenteleen mehtään, ja herra perään kuuliaisesti.
Tuumailin, että noinhan se menee elämä. Toivottelin onnea talon tekon, ja perheen kasvatteluun.
Tp

Loimusta (ravintola loimu) tullessa nähtiin illalla loimut..

-Pasi

Hienot loimut Pasilla.

Meillä oli tänään verkoissa melkoinen saalis, yhdeksän kiloinen hauen mötkäle. Kovin oli virkeä, mutta siitä huolimatta hyvin saimme verkoista irti, joten nopsaan vain punnittiin ja päästettiin takaisin vapauteen. Ruokakalaksi saatiin yksi kuha 1,5 kg.
Oli taas kerran aivan mahtava ulkoilukeli, aurinko helli ja lämmin tuuli kevyesti puhalteli.

Komea kala Riitta
Tuosta olisi saanut jäädyttämällä komean kelkan jalaksen, kuten velivainaa kehui.
Se oli kala- ja rajamehen juttuja.
Hän sanoi ensin, ettei hauesta ole muuhun kun kelkan jalaksiksi kun sen jäädyttää.
Myöhemmin muutti kantaansa ja sanoi kun sen kuivaa kevät ahavalla, siitä saa hyviä kiehisiä nuotion sytytykseen.
Kyllä hän tosin pyydysti ja söi myös haukia.

Maisemakuvaa Rukalta.

Lisäkuva

Jeekuna, kun olis ollu tuo hauki lähempänä. On mahtava ruokakala se, ja monipuolinen. Täällä uhoovat roskakalaksi, ettei varsinkaan sitä isoa syö kun haaskat, ja nekin juonitellen.
Minnoon julukisesti sanonnu. Niin isso ette saa, ettenkö syö, koska roskakalaa ei ole olemassa, onvain nälän puute.
No pikkusen reilu kympikilonen on issoin vain mitä olen eteeni saannu, jaaa se on syöty. Hyvää oli se, ja isolihanen heleppo syödä.
Kalasta vielä senverta, kun eräs kehui kuhaa, ja varmaan hyvää, niinkun kaikki kala särkeä myöden, vaikken olekaan koskaan maistannu kuhaa. Niin kysyin, paistatko kuhan öljyssä niinkun minä kaikki kalan.
No voissa tietenki, oli vastaus. Eihän sitä muuten syö pirukaan,
Ettäsemosta
Suomi on pitkä maa. Pohjosesa metriset hanket, ja töllön mukkaan Rymätylässä istuttelivat potatusta.
Tp

Pari kuvaa koskikarasta. Kuvattu 18.3.2022. Ensimmäisessä lintu nousee jäälle sukellettuaan kolmipiikin Äkäslompolon Kesänkijoesta. Lentokuva taas syntyi tilanteessa, jossa oikealta puoleltani alkoi kuulua piipitystä ja lintu lähti ääntä kohti. Itse seisoin joentörmällä, mänty suksieni välissä varmistamassa ettei laturetki muuttuisi vesihiihdoksi. Wikipedia sanoo, että munia tulee 4 - 6 kpl maalis - huhtikuussa, joten piipitys tuskin lähti poikasista. Mutta olisiko hautovalle morsiolle tullut nälkä?

Koskikara on yksi suosikkilintujani. Se on ainoa tietämäni, jonka kanta Suomessa on talvella suurempi kuin kesällä. Toisin sanoen niitä tulee Suomeen talvehtimaan vielä kylmemmistä paikoista, Pohjois-Norjasta ja Kuolasta. Ei ole kaksinen lentäjä, kun luut ovat umpinaiset ja painavat, mutta tämän ansiosta kara pystyy kulkemaan virtaavan veden pohjalla. Linnén antama nimi Cinclus cinclus tarkoittaa "pyhää" ja viroksi se on "vesipapp", kun valkoinen rintalaikku näyttää papin lipereiltä.

Ja vielä pari kuvaa hiihtoretkeltä 14.3. Peurakaltiolla oli lintulauta siirretty kuvaamisen kannalta parempaan paikkaan kuin edellisellä viikolla ja Äkäsmyllyn koskessa oli aistittavissa kevään tuntua.

Vielä hetki auringonlaskuun...

Vielä hetki auringonlaskuun...

Bongattua

Leuhkan miehen kevätpäiviä pidelly. Tännän rantalenkilä näin ensmäiset pulmuset, pariskunta lienee. Onkhan ne vähentymässä, kun aiempina vuosina niitä oli parvi, mutta näyttävät vähennevän joakvuosi.
Muta ninhän se paljolti eläinmaailmasa, että aljit kuihtuu. Koska tajunnee inehmo, että iliman luontoo käy nin, että noutaja koputtaa olokapäähän ja sanoo.
LÄHEPPÄMATKAAN..
Tp

Onkohan se pulmunen enemmälti Lapin lintuja kun en ikinä muista nähneeni ja kaikki kuvatkin jotka olen nähnyt ovat sieltä pohjoisesta. Vai onko lintutuntemuksessani tosiaan pulmusen kokoinen aukko...?

Tässä kuitenkin kuvassa eilen Tuuloksessa kuvattua puikkotorvijäkälää juuri lumen alta paljastuneena.

Näihin aikoihin niitä tuleee tuonne rantapellolle, kun minun linkopolulle tulee pälviä, ninkun nytkin, kun on kokonaan sulaa se pellon osalta.
Pyöriskelevät aikansa, ja jos satelee lumia, niin palailevatko etelämmäs, ja taas takasin, kun pälveä tulee. menevät kevään mukana pohjosiin pesimään.
Syksyllä palailevat pohjosista, ja muuttavat etelään, kai eurooppaan, tai jonnekki. kaisen kooklesta saa paremamn tiijon niitten touhuista.
joukahaiset sitten tulevat noille pelloile, ja jokeen kun alakaa joessa sulia virtapaikoista olemaan. Kottaraisiakin pesiskeli pöntöissä pihassa, mutta ei muutamaan vuoteen ole näkynny.
Tp

Eivät taida sitten pysähdellä täällä etelässä pahemmin pulmuset. Kottaraiset, niiitä näki täällä ennen nurmikoilla parvia ruokailemassa. Nyt moniin vuosiin hyvällä onnella joitai yksilöitä voi bongata. Mutta niitähän kuulemma metsästävät tuolla etelän maissa.
Ilokseni ovat meriharakat jo kymmenisen vuotta pesineet täällä Lahdenkin korkeuksilla, ennen niitä näki paljon jäämeren rannoilla. On niin sympaattinen lintu siksi siitä sanoin iloitsevani.

Symppishän tämäkin vaikka paljon tavallisempi...

Martti, kyllä pulmusia saattaa Etelä-Suomen pelloilla näkyä suurinakin parvina just tässä maaliskuun loppupuolella, huhtikuun alussa.

Tässä länsirannikolla niitä voi nähdä tammikuussakin merenrantojen ruovikoissa ruokailemassa korsien latvoissa ja lentelemässä parvina pitkin rantaviivaa. Ainakin Vattajan - Ohtakarin välisellä rannalla on hyvät mahdollisuudet niitä nähdä.

Vapun, jopa jo Pääsiäisen korvilla ovat Pulmuset olleet aina tienpäällä kun olemme pohjoiseen menneet pilkkiretkille.
Niitä näkee joskus tienraveissa suuriakin määriä pyrähdellen sulapaikoilla.
Muistuu mieleen yksi takavuosien Vappuaatto kun Varangin niemimaalla, Gednijärvellä siinä Berlevogin ja Botsfordin risteyksessä oli 16 astetta lämmintä ja Pulmuset pyörivät autonympärillä.
Pilkittiin silloin jonkin aikaa ilman paitaa, maaten telttapajan päällä kasvot avannossa. Tiirailtiin veteen, katsellen Rautujen hyörimistä pilkin ympärillä.
Aurinko kihisi lumeen ja selkään niin, että sen korvin kuuli.
Seuraavana kesänä tultiin samalle tienlevikkeelle, lämpötila 3 astetta ja satoi räntää, heinäkuussa.

Kiitos Matti ja Tapani lisävalaistuksesta pulmusten esiintymisestä. Onhan minunkin kai täytynyt niitä nähdä mutta en sitten liene vaan tunnistanut. Vast'edes lisään tarkkaavaisuuttani...

Kiitos Riitalle aloituksesta !

Samalla kiitos teille kaikille, jotka osallistutte Riitan aloitukseen !

On mukava huomata, että meillä ihmisillä on vielä edes pieni diplomaattinen keskusteluyhteys toisillemme.

En tiedä, ovatko kaksi urospeippoa matkailemassa kotimaassaan vai maailmalla,
Joka tapauksessa parina päivänä olemme Eskelisen kanssa heitä ihastelleet piharuokintapisteessämme.
Joutsenpari viihtyy joensuun sulassa.
Näyttää harmaapäätikkakin yleistyneen meillä päin.

Tänään on sumuinen päivä ja huomiseksi on luvattu tuulenpuuskia.

Sirpa

Hienoja lintukuvia ja havaintoja olette tänne laittaneet! Ja Pasi on tainnut käydä hiihtelemässä Raattamassa, näyttää maisema tutulta.

Tänään on meillä tullut niin lunta kuin parhaillaan vettäkin. Saas nähdä millainen myrsky huomenna on tulossa. Kuvassa parin päivän takainen auringonlasku.

Joo Raattamassa pari viikkoa hiihdelty ja koiria juoksuteltu. Viimeistä iltaa tällä erää vietetään... Keväiset kelit vieneet enimmät lumet huipuilta

Aikamoinen oli keli eilen ajella. Korkea alkovimalli ja kuomukärry perässä... Tuntu välillä että tuuli vie mennessään... Sai ohjata kaksin käsin melkeen kuin venettä ajaessa. Onneksemme myöhästyttiin vähän kallan siltojen sumasta.... Jouduttiin sit sivutuulessa joensuun kautta ajamaan...

Tilhi lauantaina kesämökillä Hankoniemellä. Istuu 8 metriä korkealla, noin 80-vuotiaassa omenapuussa. Syksyllä ei tarvitse arvuutella, mitä tilhi syö. Mutta keväällä? Wikipedia sanoo, että keväälläkin pääosa tilhen ravinnosta tulee talvehtineista marjoista. Mutta tilhet eivät nyt olleet marjapensaassa vaan omenapuussa ja lehtikuusessa. No, Wikipedian mukaan sille kelpaa myös oksien päällä kasvava jäkälä, ja sitä nuo näyttivät popsivan.

Meillä viime viikolla tilhet tyhjensivät loput aroniapensaat marjoista!
Puolet maassa, mutta sieltä eivät kyllä viitsi noukkia.

Olisikohan kuukausi sitten kun tilhet tulivat ja vetivät pihlajan tyhjiksi marjoista, samaten aronia-aidan naapurista.

Näin tapahtuu joka kevät.

@timppa

Hanhet saapuneet naapurin pellolle niitä on varmaan yli 1000 ja kaverina pari joutsenta yö aikaan saapuneet.

Täälä vielä pelloilla pälvettömät lumet ei Hanhilla vielä mikään kiire pohjseen tulla.
A,K

Melkoisen raikkaassa kelissä alkoi huhtikuu, meillä aamulla -17, siis Kuopion syrjäkylällä. Mutta olipa todella upea sää tehdä kunnon hiihtelyretki, 21 km jäällä ja saarissa, kanakeitot ruokatermoksessa ja risukeittimellä kahvit kera korvapuustien.

Luonnossa eläimet valmistuvat kevään kiima/soidinkauteen uros Jänis "vetää"jälkiinsä kynnenjäljet sekä Metso "vetää risutakkaa" elikkä levitettyjen siipien jäljet kahtapuolen jalan jälkien sivulla. A.K

Kauris pistele ruokapaikalla poroeloa, ja perunan lohkoja. Mutta on sanu kaveriksi jäniksiä, kai oravat, joita on paljon kertynny taas, ja jopa kettu niitä pistelee naamaansa.
Poroeloa, ja pottua kuluu. Tosin pottu sikäli, että saan Simosta kasvatajilta lajittelu jäte perunaa, mikä ei kuluttajille kelepaa, vaikka minusta ihan hyvä pottua näyttää olevan.
Jänis orava, ja kettujälkiä paljon siinä ympärilä. Pikkusen moitiskelen jussikansaa, kun alkaneet papanoimaan siihen rehukaukaloon ryökäleet.
Tp

Tänään lähdettiin heti aamusta auringon paistaessa maastoon talvipolkuja tallailemaan ja samalla huiputettiin Valtavaara täällä Rukan lähistöllä. Eipä voinut tuolta huipulta avautuvia maisemia moittia.

Herätyskellot ovat palanneet. Kun kurjet kuuluttavat päivän alkaneeksi, ensimmäinen unensekainen ajatus on, ovatko kurjet jotenkin päässeet sisälle taloon. Sen verran kuuluva on ääni. Olivat ehkä pitäneet soidintanssia mökkirannassa, mutta sen me missasimme ja meille jäi nähtäväksi kiitos ja kumarrus. Kurjet olivat paikalla jo viime viikonloppuna, samoin kuin laulujoutsenet ja viimeisessä kuvassa liitelevä hiirihaukka, mutten silloin saanut niistä kuvaa.

Pajusirkku (koiras), kuvattu räntäsateisen ikkunalasin läpi. Ei heti erottunut silmällä pikkuvarpusesta, joita meillä on paljon. Puolusti syömäpaikkaansa lukumääräisesti ylivoimaisia peippoja vastaan. Ärhenteli jopa mustarastaallekin, mutta katsoi sitten parhaaksi vetäytyä etäämmälle. Wikipedian mukaan useimmat Suomen pajusirkut muuttavat etelään, mutta osa talvehtii Etelä-Suomen ruovikoissa. Tämä oli muuttomatkalla; ei näitä meillä sydäntalvella ole.

Lumi/räntäsade hyydytti pohjoiseen muuttavien peippojen matkan. Kuvassa n. 30 peippoa (osa järripeippoja). Ja kun on paljon pikkulintuja, ei tarvitse kauaa odotella jotakin opportunistia. Eilen varpushaukka tavoitteli omenapuun alla siemeniä popsivaa mustarastasta muttei huomannut puun suojaksi viritettyä pupuverkkoa vaan lensi pahki verkkoon. Toipui kuitenkin ennen kuin ehdin saada kameran esille. No, onneksi kamera jäi esille kun tänään tuli kanahaukka.

Moi taas! Mustarastaita mullakin kameran eteen on osunut. Niillä kun on nyt juuri elämä vilkasta pesimistouhuissa. Tämä yksilö lennähti edetäni korkealle männynoksaan ja viihtyi siinä kuvattavana kiitettävän kauan. Samaan aikaan sen ilmeinen puolisi kaiveli kuivista lehtikasoista syötävää lähistöllä.

Tämä laulujoutsenpari on viihtynyt pienessä sulapaikassa nyt kolme viikkoa ison sorsaparven kanssa. Kuvasin taas tänään 5.4. heidät. Eivä olleet lumimyräkästä millänsäkään toisin kuin kuvaaja joka paleli kovasti. Upeita siivekkäitä ovat.