Karavaanariko kaikkien kaveri?!

Ostimme viime kesän lopussa POKSI asuntovaunun ja rohkaistuimme karavaanareiden joukkoon vaaleanvihreinä aloittelijoina. Hankimme kaikenlaista pientä ja tarvittavaa sekä liityimme Karavaanareihin.

Heinäkuussa 2013 lähdimme varsinaiselle ensimmäiselle pidemmälle reissulle. Kaverit kotipuolessa härnäsivät ja naureskelivat; tässä tulee uusi "tientukko" lisää. Eräs vanha karavaanari muistutti, että tien päällä muistakaakin nostaa kaikille Karavaanareille kättä. Odotimme pääsevämme tervetulleina Karavaanarien joukkoon.

Matka alkoi Seinäjoelta Tampereen kautta Kouvolaan ja Lappeenrantaan sekä sitten Mikkelin kautta mutkitellen takaisin. Matkaa kertyi 1710 km. Päätimme rohkeasti nostaa kaikille matkan aikana näkemillemme asuntoautoilijoille ja asuntovaunuilijoille kättä. Pidimme vastaantulijoiden reaktioista kirjaa. Tässä tulokset:

Matkan aikana tuli vastaan 119 asuntovaunua/-autoa, joista 74 nosti kättä (62,2%) ja 45 ei nostanut (37,8%). Vähiten kädennostoja tuli välillä Lappeenranta-Mikkeli 23 % ja eniten välillä Mikkeli-Seinäjoki 77%. Merkillistä oli, että koko reissulla vain 3 reipasta asuntoautoilijaa nosti kättä meille ensin eli 0,03% ja loput nostajista nostivat kättä meidän ensin nostettua eli 99,97% odotti vastaantulijan kädennostoa.

Onko siis olemassa tapa, että asuntoautoilijat ja asuntovaunuilijat tervehtivät toisiaan tien päällä? Yhden reissun tutkimustulos on se, että täytyy olla todella aktiivinen itse ja nostaa kättä ensin. Parhaiten tervehtijöitä löytyy Länsi-Suomessa.

Karavaanariko kaikkien kaveri !? Odotamme innolla ensi vuoden reissua ja uuden tutkimuksen tuloksia. Toivottavasti silloin kädennostoja tulee ennen meitä enemmän ja matkanteko on mukavampaa! Onko muilla asiasta tutkimustuloksia?

Retkikunta 144344

Olen itse ainakin huomannut semmoinen seikka että kun ajat asuntoautolla ja istut korkeassa autossa ja vastaantulija on henkilöauto vaunu perässä niin usein auton tuulilasi heijastaa taivasta ja on vaikea edes nähdä kuskia, käden heiluttaminen jos mahdollista vielä vaikeampi huomata. Onko muilla huomannut sama asian?

Olen saman kuin edellinen. Nyky autoissa on usein tummat lasit, ja vielä lisäksi liikenteen seuraaminen vaatii huomiota. Tosin vaunu perässä kyllä kielii karavaanarista Luulempa, että kesäkuukausina vastaantulijaa on siinämäärin, että kaikille nostelu alkaa olla työtä. Parempi ottaa rauhallisesti. Voi sitä kaveri olla, vaikka ei se käsi nyt nousekkaan, ei sitä aina edes hoksaa. Toivopoika

Karavaanarien yhteinäiskulttuurin aika, johon vastaantulevan karavaanarin tervehtiminen liittyi yhtenä osana on ohi. Ja saakin ollakin. Mitä sellaisella kulttuurilla tai tavalla tekee jossa matkailuajoneuvolla ajaessa vastaantulijaa tervehditään - jos tervehditään - mutta kun tullaan leirialueella nokakkain ollaan kun muita ei olisikaan.

En nyt vetäisi kovin suuria yhtäläisyysmerkkejä karavaanarien kaveruudesta ja kättennoston välille. Ei kai tuo kädennostaminen ole elämää suurempi kysymys. Nostaa kuka nostaa ja kuka ei nosta niin ei nosta. Itse nostelen ahkerasti mutta enpähän sen kummempia jää pohtimaan jos joku ei nosta. Tienpäällä lienee tärkeämpiäkin asioita huomioitavaksi. Räpylän heiluttelulla ei liene syvällisempää merkitystä karavaanarifilosofian kanssa.

Vanha tapa on meillä tallella, eli nostamme kättä kohdattaessa odottamatta vasaantulijan reaktioita. Karavaanarit kyllä vastaavat, mutta... tänä päivänä tuolla tien päällä, varsinkin kesällä, on todella paljon vuokratulla vaunulla liikkuvia jotka useimmatkaan tuskin tietävät tästä tavastamme.

Minusta mukavasti reissu piristyy kun,saan ohitavia ja vastaan tulevia karavaanareita tervehtiä hyvä tapa joka, ei saisi kadota keskuudestamme. Nuo itekroidut ja "kylähullut"eroittaa vasta kohdalla jolloin,tervehtiminen jää liian myöhäiseksi,valitettavasti. Ne jotka eivät,tervehdi tienpäällä vastaan tulevaa karavaanaria ovat,liikkeellä vuokra vehkeillä, näkemykseni mukaan. Tuleepa joskus vastaan vaunu on paras porukkaakin jotka,ei vastaa tervehdykseen. Kyllä se käsi nousee useinmissa auto- ja vaunuporukoissa.

Kiitos ajatuksista. Ei käden nosto meille mikään haudan vakava asia ole. Matkan piristykseksi pidimme kirjaa ja mietimme, että osaammeko olla niin kuin pitäisi. Kummasti vain ilahduttaa tien päällä, jos joku nostaa kättä. Leirintäalueella monet tervehtivät hyvän huomenen toivotuksin ja muutamilla leirintäalueilla tuli muutama lähemmin katsomaan pientä Poksiamme. Ystävällisiä ihmisiä kaikki tyynni :)

Kovin samaa mieltä Matin kanssa. Toki meillä käsi nousee vaunuilijallekin, jos sieltä aloitetaan. Kerran testattiin vaunuilijoiden innokkuuta vastata m- autoilijan kädennostoon: Noin 1000 km matkalla Ylläkselle n. joka 15. vastasi siiihen. On aika turhaa moikkailla kalustoa, kun sitten leirintäalueella -missä toisinaan tulee talviaikana oltua- edes naapurivaanarit eivät tervehdi toisiaan spontaanisti.

Käyttäjän lisäys viestiin 23.7.2013 klo 09:45:59 Se huono tulos lavan nostossa saattoi tetysti johtua siitä, että meillä ei ole m- auton etuosassa nähtävissä minkäänlaista vankkuritarraa eikä numeroa. Sellainen pieni on ohjaamon sivussa ja siinä ,myös pieni, jäsennumero. Joillekin näyttää liittoon kuuluminen ja siitä kertovan merkin näkyminen olevan kipupiste. Miksiköhän?

Edellä tuli suurinpiirtein yhtä monta totuutta kuin kommenttiakin. Täytyy muistaa että liikenteessä on monta vuokravehjettä, työnsä vuoksi ym.jotka eivät tätä tapaa sisäistä.

Alunperin tervehtiminen on ollut vain ikäänkuin merkki samaan järjestöön kuulumisesta. Siis numerot näkyvissä. Itse moikkailen numerollisia pääsääntöisesti, vastaan kyllä numerottomienkin moikkauksiin. Enkä pahoita mieltä jos joku ei vastaa.

Janhonen on jälleen ( ikävä kyllä ) suuresti oikeassa lausumassaan. Ajan henki on muuttunut, karavaanarit sen mukana.

Aloittajaa neuvoisin jatkamaan valitsemallaan linjalla, pelkkää hyvää mieltä saa kun kohtaa saman henkisiä!

35 vuoden kokemuksella. M V.

Me kerran laskimme kuinka iso on golffin pelaaja jos sellainen valkoinen muovitettu heinäpaali olisi hänen pallonsa. Laskiessa taittui pitkä siirtymä taival rattoisasti.

t Jelmi

Sitte on lapanihkeitä jotka nostavat lavan vain kohtaavan lavan ensin nähtyään. Kaksi tällaista kun kohtaa on kyseessä lapajättiläiset.

"Valkoinen muovitettu heinäpaali ?"

Jassoo, eiks ne olekkaan lehmien munia ?

Ei kaikki ole vuokra vehkeillä liikkeellä jotka ei tervehdi välttämättä. Mulla meni varmaankin noin puolet ohi kun piti ihmetellä miten auton saa pidettyä vauhdissa / tiellä / mistä käänytään / nyt ollaan väärällä tiellä tai jotain muuta vastaavaa. Ensimmäinen viikko kiskoessa meni ihan opetellessa ja kävi välillä työstä. Vaimolle jätin huiskimisen kun se näki kaikki vastaan tulevatkin niin yksi homma jäi vähemmälle. Jatkossa ehkä minäkin kerkeän näkemään paremmin vastaan tulevat caravaanarit.

Meillä morjestetaan kaikkia vastaan tulevia matkailukulkimia mallista, kotimaasta tai mistään muustakaan piittaamatta. Jotku morjestaa jotku ei ja sehän on heidän asiansa se, Olen vissiinki keskitasoo huonompi kuski ko en liikenteen seurannan, maisemien ihailun ja auton tielläpysymisen lisäksi ehdi kummastella moista asiaa. ITE

Kokeilumielessä ostettiin kirpparilta sellainen iso ja valkoinen "Mikki-hiiren lapanen", joka näkyy todella hyvin vastaantulijoille. Erittäin harva vastaantulija jätti tervehtimättä. Jopa pollen ulkoiluttajat moikkasivat.......

Allu vaari

Joskus tien päällä ollaan niin keskittyneitä (liikenteen lisäksi, tietty) pohtimaan yöpaikkaa tai illan ruokalistaa tms, ettei edes huomata vastaantulijoita.

Euroopan turneella moikkaajia oli oikeastaan vain Slovenian ja Kroatian rajalla. Kämppäreillä taas tuli juteltua monienkin naapureiden kanssa. Samaten naapuriapua tuntui löytyvän, kun jonkun vaunu piti saada siirrettyä paikalleen tai taas sieltä pois.

Kyllä Norjassa morjestellaan. ITE

Hyvin ainaskin pitkän matkan linjurit on tervehtinyt samoin Olvi rekat. Auto kun on Iisalmelaisen liikennöitsijän väreissä.

Hei uusi Poksisti... huumoria ainakin teillä kun kirjaa piditte :) Liittykää facebookissa olevaan Humoristiset Poksistit ryhmään. Meitä jo hyvänmatkan toistakymmentä vaunukuntaa joilla kaikilla pikkupoksi. Olemme jo kokoontuneetkin viiden Poksin voimalla tänä kesänä. Saatte paljon vinkkejä vaunun pitoon ihmisiltä joilla on samanlainen. Tervetuloa.

ps. ei ne paalit lehmän munia ole vaan traktorin, sen perästä ne tulee :)

Lainaus:

"Kyllä Norjassa morjestellaan."

Tästä vaan tuli mieleeni -70 luvun alku kun teltalla Norjassa liikuttin. Silloin oli tapana morjestella kun Suomalainen rekisterikilpi tuli vastaan.

Tuskin enää.

vähän samanlainen tutkimus me tehtiin kesälomareissulla 2000km ,puolet matkasta moikattiin me ekaks ja toinen puoli odotettiin josko vastaantuleva moikkaa. Siis meillä on vaunu perässä. me moikattiin ekaks ni asuntoautoista n 50% vastas ja vaunuista yli 90% kun odotettiin että vastaantuleva moikkaa,niin asuntoautoista n20% ja vaunuista yli 80% eli mitä tästä voi päätellä asuntoautojen kuskit ei viitsi moikata vaunukuskeille tai sitten ne on vaikeita ajettavia noi asuntoautot joten täytyy pitää kädet tiukasti ratissa. Ei mitään herneitä,tämä ei ollut virallinen testi kuitenkaan ;-)

Briitalle kiitos biologian oppitunnista:))

Olen kulkenut vaunua vetäen ja autolla ajaen. Aina olen muille karavaanareille kättä nostanut. Tutkimukseni mukaan noin 30 prosenttia ei ole vastannut tervehdykseeni. Silloin kun vaimo on ratissa kaikki nostavat kättä. Miksi minua syrjitään? Johtuuko se karusta ulkomuodostani vai eikö kaikki karavaanarit minusta muuten vaan pidä. Näitä mietiskellessä taas yksi loma meni. Ahistaa

Joo, ja mää morjenstan varoiks maitoautakin. Toisekseen alueella tervehdin aina vastaantulioita, lajikumppaneita kun ovat.

Aikoinaan, kun meillä oli vaunu (-78 Solifer), tuntui, että enemmän saimme tervehdyksiä. Nyt, kun on auto (-89 Ducato-Matkaaja), vaunuilijoista aika harva vastaa tervehdykseen. Itse taas en aina hoksaa integroituja autoja, varsinkaan, jos niissä ei ole jäsentarraa. Jokunen tarrallinenkin on mennyt ohi kun olen vasta kohdalla tajunnut, että kyseessä onkin ollut retkeilyauto pakettiauton sijaan. Toisaalta taasen tummennetut lasit omaavista autoista on aika vaikea nähdä, vastaako toinen tervehdykseen.

Mitä tulee noihin "naapureihin" karavaanarialueilla... itse olen todella ujo, suorastaan erakko luonteeltani. En ole koskaan viihtynyt "vieraiden" ihmisten joukossa. Toki tervehdin, jos joku kohdalleni sattuu, vaihdan vaikka muutaman sanankin, mutta pyrin välttelemään ihmiskontakteja. Tämä kaikki kai juontaa lapsuuteeni, jolloin sain todella paljon p**kaa niskaani kreikkalaisperäisen etunimeni vuoksi. Ryssä olen sen vuoksi ollut kutakuinkin joka toiselle "oudolle" ihmiselle. Arvaatte varmaan, ettei ole oikein mieltäylentävää syntyperäisenä suomalaisena saada ensimmäisenä kysymyksenä kuulla: "Mistä päin Venäjää olet kotoisin?" Tämä ei nyt koske karavaanareita suoraan, vaan yleisesti kaikkia ihmisiä.

Karavaanarikavereista voisin kuitenkin sen verran mainita, että meitä on moneen lähtöön. Kuten jo sanoin, olen erakkoluonteinen ja "eloni" caravan-alueilla rajoittuu lähinnä omassa autossa olon lisäksi saunaan, grillikotaan ja veneeseen, jos kalastusmahdollisuus alueella on. En ole juurikaan tekemisissä muiden karavaanareiden kanssa ujouteni vuoksi. Yritän pysyä "poissa jaloista". Talkoisiin pyrin toki osallistumaan taitojeni/osaamiseni mukaan, mutta vapaa-ajalla en juurikaan ole muiden seurassa. Eräällä alueella olivat karavaanari"kaverit" keksineet minusta todella ilkeän haukkumanimen, jota en kehtaa edes kirjoittaa tänne. En tiedä, mikä ko. henkilöitä eniten minussa ärsytti, 1) ujouteni, 2) raittiuteni vai 3) se, että en halunnut osallistua mm. saunassa tapahtuneeseen toisten alueella olevien jatkuvaan haukkumiseen, selän takana pahan puhumiseen yms. Niin tai näin, kyseinen alue on minulla "boikotissa" enkä sinne enää mene.

Onneksi nyt olen löytänyt mukavan alueen, jossa ujokin saa olla oma itsensä ilman, että haukutaan ja puukotetaan selkään. Mainittakoon tosin vielä, että tuolla toisella alueella minä en suinkaan ollut se ainut, jota oli haukuttu, eikä oma haukkumanimeni ollut edes sieltä pahimmasta päästä, vaikka itsestäni se kurjalta tuntuikin. Alueella oli ilmapiiriongelmista puhetta jopa kokouksissa, jo silloin, kun itse alunperin alueelle menin.

Näin kolmikymppisenä en voi kuin ihmetellä, mikä saa keski-ikäiset ihmiset käyttäytymään niin törkeästi muita kohtaan. Miehille tosin nostan hattua, koska en ole kertaakaan kuullut, että he olisivat olleet osallisina tässä haukkumisessa ja pahan puhumisessa.

Mitäpä tuohon lisäämään. Ihminen näyttää olevan toiselle ihminen. Lastu kun näkyy, niin kirves kouraan. Toivopoika

Oman reissuni "tutkimustuloksia":

24.07. ajettu Hopeaperä (Simojoen varrella) - Herrasmanni (Lahti)

Vastaan tuli 106 asuntoautoilijaa joista 77 tervehti, 29 ei. Vaunuilijoita tuli vastaan 46kpl, käsi heilahti seitsemässätoista (29 ei tervehtinyt).

25.07. ajettu Herrasmanni (Lahti) - Kultahiekka (Koisjärvi)

Vastaan tuli 6 asuntoautoa joista neljästä tervehdittiin (2 ei tervehtinyt). Vaunuilijoita ei tullut yhtään vastaan.

26.07. ajettu Kultahiekka (Koisjärvi) - Kemi

Vastaan tuli 142 asuntoautoa, 93 autoilijoista tervehti, 49 ei. Vaunuilijoita oli 55 joista tervehti 24, 31 ei tervehtinyt.

Tulokset eivät ole 100% tarkkoja sillä joidenkin vaunujen vetureissa oli niin tummat lasit, ettei varmaa havaintoa ollut. :) Itselläni taas jäi pari integroitua autoa huomaamatta, vasta kohdalla kerkesin tajuta, että olivatkin karavaanareita. :)

Itselleni oli yllätys, että ne tervehtimättä jättäneet olivat pääasiassa iäkkäämpää väkeä. Oletin, että tilanne olisi ollut juuri päinvastainen.

Sen kummemmin en eritellyt, olivatko vastaantulijat "tarrallisia" vaiko eivät.

Antakaa nyt joku selitys, miksi se "tarran näkeminen" on niin tärkeä? Kuuluuko liiton jäsenmaksuetuihin myös, että toiset tarralliset vastaantulijat nostavat kättään, jos nostavat? Monasti oikein huomaa, kun pää kääntyy ratin takaa ja etsii tarraa - ja päättää säästää kättä, kun ei huomaa tarraa. Eikös tämä lavannostorituaali ole pikemminkin hupi- kuin tarrajuttu?.

Todelliset moikkaajat löytyvät Saksasta ja tarkemmin: sikäläisillä pikkuteillä vastaan tulevissa vaunuissa ja autoissa. Prosentit olisivat ainakin 90 paremmalla puolella. Vain irlantilaiset polkupyöräilevät kirkkoherrat ja pastorit tervehtivät vieläkin uskollisemmin kaikenlaisilla kotteroilla vastaantulevia uskonnosta, maasta tai kellonajasta riippumatta.

On totta, että erilaisilla m- autoilla liikkuvat käyttäytyvät poikkeavasti tässä lapahommassa. Integroidulla liikkuvina ollaan havaittu, että alkovi- autoista vastataan kaikkein harvemmin, suunnilleen kuin vaunuilijat. Mutta ei sillä ole mitään väliä, koska monet pulla- autotkin on tullut tervehdittyä.Tikusta taas asiaa kun ei jaksa sataakaan. Jollekin hyvä gradu- aihe tämäkin "tutkimus".

Lainaus: "Antakaa nyt joku selitys, miksi se "tarran näkeminen" on niin tärkeä?"

No siitähän tietää onko vastaantulija karavaanari vai ei, samanhenkinen vai ei, samaa harrastusta suorittamassa vai ei, kaikkien kaveri vai ei ?

Mitä vielä....

Tarrasta näkee oletko numeroitu j... vaiko eikö.

Siihen aikaan kun hevonen oli yleisempi maantiellä kuin auto niin autoilijat tervehtivät toisiaan. Sitten sodan jälkeen tuli AK ja AK:n koppalakki joka oli kuin korkeamman upseerin lakki. Tuloksena että kaikki koppalakkiset tervehti toisijaan. Tämä tervehtiminen ja koppalakin käyttö loppui siihen kun ensimmäinen koppalakkinen hevosmies vieläpä vähemistöön kuuluva tervehti autossa istuvaa koppalakkimiestä.

historian alkuaikoina (SFC:n) miltei kaikki olivat vaunun vetäjiä ja järjestäytymisaste oli korka. Silti porukkaa oli sen verran vähän että ette jäseneesen useinkaan tiellä tavannut jolloin oli aivan luonnollista että "tutut" tervehtivät toisijaan.

näin on näreet kaj

Jopas on keskustelu monipuolistunut :) Taidammekin olla melkoisia poikkeuksia näissä tilastoissa...ajamme "alkovilla", morjestamme kun huomaamme vastaantulevan yhdistelmän/matkailuauton, olemme kulkeneet numeroituna SF-C:n jäsenenä yli 35 v. muttei edes tuo Kaj:n eka lauseen määritelmä täyty...Nostetaan "lapaa" ja hymyillään kun tavataan- Kaj:n kanssa ilmeisesti seuraavaksi Puolassa :)

Nyt meni perille. Lapaa nostetaan siis sille tarralle, mistä näkee henkilön "samanhenkisyyden tai sitten ei, kaikkien kaveri vai ei, samaa harrastusta suorittamassa".

Olen siis ihan oikein jättänyt niiden liki tabloidikokoisten tarrojen liimaamisen, koska harrastan m- autolla liikkuessa yleensä vain matkailua pyrkien välttämään leirialueita ja aitauksia. Piironki on välttämätön ja mukava apuväline siinä harrastuksessa.

Siinä se tulee ero karavaanari hengen ja muutenvaan matkailijan välillä!

Mikäs minä sitten olen kun minulla on jäsentarra autossa ilman numeroita? Niitä en suostu autooni liimaamaan, en ikinä. Vangeillahan ne numerot on - ainakin Aku Ankassa - ei vapailla.

Tältäkin osin karavaanarien yhtenäiskulttuuri on hajoamassa. Sama koskee tuota tervehtimistä.

No Matti, tarrahan asian kertoo. Numerot vain järjestystä. Tuossa muussa olet valitettavan oikeassa.

Oikeassa olen minäkin jos tykkään 'perinteiden ' noudattamisesta.

Minulle ainakin on yhdentekevää, onko tarroja vai ei. Omassa autossanikaan ei ole tarroja (laiskuuttani en ole saanut laitetuksi, seuraavan vahauksen yhteydessä sitten liimailen... ehkä... ;) ) ja silti tervehdin kaikkia. Vahingossa moikkaan joskus ihan tavallisen pakettiauton kuskejakin, kun kaukaa luulen niitä integroiduiksi (autoja siis, en kuskeja ;) ). :D Tervehdin yhtä lailla riippumatta siitä, olenko liikkeellä asuntoautolla, Hillmanilla vai ihan tavallisella Sierralla. Jopa töissä ollessani tervehdin, eli pyöräkoneesta. :) Karavaanari olen riippumatta siitä, millä milloinkin kuljen. :)

Itse muuten omistan juurikin alkoviauton ja tervehdin siitäkin huolimatta... :D ja vieläpä sen hyvin monen haukkuman Ducaton. :D

Tuntuu olevan tämä tarra juttu nyt vähän likka yli arvostettu Tämä on kuin venäjällä että täytyy olla punainen puolueen jäsen kirja enkuin päsee sisälle puolue piriin,mitä väliä sillä on onko jäsen taroja vai ei silti voi moikata jos nyt on siihen tarvetta ja haluja ja sehän nyt onneksi on vapaa ehtoista.Sehän nyt täytyy ymmärää että lähtökohtaisesti on kaikki karavanarit samalla lähtö vivoilla ja saman arvoisia.Hyvää kesän jatkoja kaikille.TV Kulkuri

Juu, tarroja löytyy vaikka minkälaisia ja oon kaikkien kaveri (tai ainakin morjenstan).

En ehdi lisäpeilejä autosta välilläkään irrottaa, kun olen niin usein vaunun kans liikenteessä. Meinaan sitten vaan vahingossa morjenstaa sillonkin, en muista että vaunu ei olekaan mukana! Onneksi niin päin. Toistaiseksi olen siis muistanut, milloin vaunu ON mukana jotenka se ei ole jäänyt killumaan lyhtypylvääseen (kuten naapurillani eka reissullaan eka pylvääseen...)

Karavaanari on vapaa kuin häkkilintu, me muut ollaan tuuliajolla.

Jelmi

Arto--Veikko on aivan oikeessa.

Kyllä se on kiva porukkaan kuulua,mutta tuo porukan esikunta sais enenmän mietiä miten,saias olla meidän puolelamme eikä,meitä vastaan.Keksimällä uusia mitä, kummallisempia rasitteita jäsenistölleen.

=) Ennen muinoin oikein "kytättiin" että onko karavaanari vai ei.Ja jos oli niin koko perhe morjesti mutta muutoin nihkeästi.Tämä siis minun nuoruuteni vaanari aikojen muistoja. Emännän kanssa tuosta matkalla juteltiinkin ja nauratti melkoisesti. Asiaan; minä nosta kättä AINA oli sitten kyseessä vaunu tai m.auto. Ei mua haittaa jos vastaantuleva ei halua sormiaan verrytellä ja jättää morjestamatta. Vaanarialueilla pidän siitä että ainakin viereistä vaunu-autoväkeä tervehtii. Onpahan helpompi mennä kysyyn vaikka apua jos sitä sattuu tarttemaan. Varmaan mulla on liiankin ruusuiset muistot alun 80-luvun karavaanariuudesta mutta aioin pitää niistä kiinni. Poika kyseli muuten samaa kun se ajelee prätkällä et morjestetaanko. Siellä kans sama.Osa morjestaa osa ei. Samapa tuo...ehkä =)

Viisaita sanoja Tero, viisaita. ITE

Ensimmäisessä omassa asuntoautossa tarrat olivat kiinni ja käsi nousi kaikille karavaanareille ja vahingossa jopa jäätelöautoille sekä hevoskuljetuksille. Autoa vaihtaessa uudet tarrat jäivät sitten epähuomiossa kotiin lipaston laatikkoon ja siellä ne ovat vieläkin. Nelisen vuotta on nyt ajeltu ilman SFC:n tarroja ja mitään haittaa siitä ei ole koettu olevan. Tarrattomien asuntoautojen määrä teillämme on ainakin selkeästi lisääntynyt muutamien vuosien aikana, liekö noistakin liiton jäseniä monet, mutta syystä tai toisesta eivät halua sitä autoissaan mainostaa?

Tämän kesän omakohtainen havainto eteläisemmästä Euroopasta on se, että mitä pohjoisempaa vastaantuleva karavaanari on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hanska heilahtaa tervehdykseen. Italialaiset, sloveenit ym. Välimeren seutujen matkailijat moikkaavat tienpäällä tosi harvoin muita karavaanareita. Saksalaisista ja hollantilaisista osa jo tervehtii ja ruotsalaisten sekä muiden skandinaavien kädet nousevat tervehdykseen vielä huomattavasti useammin.

Eipä taida kehdata uuteenkaan autoon keskitysleirinumeroa laittaa. Hyvinhän tuota pärjää ilmankin. Ja käsi nousee tervehdykseen aina kun ehtii, muistaa ja hoksaa, riippumatta siitä onko vastaantulevassa matkailuajoneuvossa tarraa vai ei.

Vuonna 1966, kun aloin liikkua asuntoautollani, ei noita koppeja liiemmin vastaan tullut. En kyllä ollut silloin vielä SFC:n jäsenkään. Linja-autokuskit sen sijaan morjenstivat kaikki, joten vastailin minäkin.

Morjenstamisesta! Välillä sitä vain hoksaa liian myöhään,et tuli kaveri vastaan,voi olla et oli oman kaverin kans kiinnostava juttutuokio menos,tms,sit onkin jo liian myöhästä räpylöidä,kaikki yritetään kuitenkin huomioida. Ja Valtosen Matille,moon nähny ku ne valkoset munat tulee raktorin perästä (jostain vempeleestä) ja oon luullu niitten olevan raktorin munia,yhtään traktoria en o kyllä nähny kuoriutuvan.terkuin Tarmon vaimo Maarit,hah,hah

Ne rattorit kuoriutuu loka marraskuun jäläkeen talavella. Ku kattelet pitkin talavee niitä munakasoja, niin ne hilijalleen häipyy, jää kuopat jälelle. Valametin miehet hakee ne pois laukaaseen, tarhaan jossa niistä kasvatetaan isoja rattoreita, kun ne on polokurattorin kokosia. Emorattorit yrittää peitellä niitä munia, ja poikasia lumilinkolla, ettei ne valamettilaiset löytäs niitä polokurattoreita. Varokaa niitä emoja, ne on tuiskujen aikaan tosi vihasia. Ne heleposti syytää lunta niskaan. Toivopoika

Kiitos Toivopoika valistuksesta ! En ole enää talvenkynnyksellä muistanut edes seurata niiden munien kohtaloa,Joskus keväällä on kyllä pistänyt silmään sellaiset heitteillejätetyt rääpäleet,mutta nyt tiedän jo paljosti enemmän "peltomunien" kohtalosta ja kehityksestä.Kirjootellaan taas näistä elämää suuremmista, tärkeistä asioista.Loppukesäterkuin Tarmon vaimo Maarit

Paljon oon minäkin viisastunut näistä kommenteista..että nyt lehmät muka munista kehittyisivät ! Tyhmää, sama kuin uskoisi haikaraan lapsien tuojana. Kiitos valistuksesta !

Martti nyt sekottaa asioita. Lapset kehittyvät munasta, ei hautomalla vaan niinkuin huitomalla. Jelmi