Kuhmon leirintä

Aurinkoinen Kuhmo tarjosi jälleen ikimuistettavan matkan. Pettymys sen sijaan oli liki keskustaa sijaitseva Ketolan Lomatila, pihaleirinnäksi leirintäoppaassa mainittu. Toki löytyi ”maalaistalon pihapiiri” ja kosken rannalla oltiin. Liekö klasit likaiset, sillä mainittua kymmentä paikkaa emme nähneet. Ilmeisesti olimme myös nirsoja, kun emme jääneet. Iso kiitos sille uuskaupunkilaiselle karavaanaripariskunnalle, joka auttoi jumin purkamisessa ja pihlajan oksien sahaamisessa vaunun katolta sekä yhdistelmämme ohjaamisesta pois pehmeästä pihasta. Ilmeisesti jäitte ainoana paikalle. Lentuankosken alue palautti hyvän olon ja hymyn: jälleen sydämellinen vastaanotto, hienot puitteet ja haitari soi… Maisema ei voi kauniimpi olla. Aamulla tarjottiin tuoreet itse leivotut munkit. Kiitos Lentuankosken väelle! t. Lauri

Tule ensi vuonna Myllyniemeen.

Käytiin vuosia sitten Myllyniemessä karavaanari pariskunnan kanssa. Erittäin tympeä "vastaanotto" jo paikalla olleilta. Ei kukaan vastannut tervehdykseen aamulla. Ilmeisesti paikan olivat omineet etelästä koko kesän viettoon tulleet vakituiset. Oltiin kuitenkin pari yötä siellä. Kun kurvasimme ulospäin alueelta, jokainen töllistelijä nosti kätensä moikkaukseen. Päästiimpähän teistä, varmaankin ajattelivat. Ja oltiin sitten aivan selvinpäin koko ajan.

Esa hei, eikait isäntäväeltä ollut tympeä vastaanotto? Vaan vain jo paikalla olleilla karavaanareilla? Olimme pari viime viikolla pari yötä Oulun Nallikarissa ja siellä olevista karavaanareista vain ulkomaalaiset tervehtivät. Suomalaiseen tapaan, eivät suomalaiset tervehdi outoja. Harvoinhan enää karavaanarit tehvehtivät enää tien päälläkään. Verroinkaan vaunuilijat eivät tervehdi kaapilla ajavaa.

"Harvoinhan enää karavaanarit tehvehtivät enää tien päälläkään. Verroinkaan vaunuilijat eivät tervehdi kaapilla ajavaa."

Sitähän saa mitä joskus on tilannut....

Minä ainakin tervehdin tienpäällä kaikkia karavaanareita, vaik ei aina ois oma vaunu perässäkään ;=)

Viiden miljoonan asukkaan Suomessa on 100.000 karavaanaria. Pitäisi olla melkoinen sattuma, että tien päällä tulee toinen vastaan. Silloin vieraankin ihmisen tervehtiminen on luontevaa pelkästään yhteisen harrastuksen vuoksi, vaikka muuten vieraita ei ole tapana tervehtiä.

Mutta kun sesonkiaikana karavaanareita tulee vastaan kerran minuutissa, olen ainakin itse lopettanut tervehtimisen tarpeettomana. Toki tervehdykseen vastaan siltikin, jos satun huomaamaan, mutta en erityisemmin seuraa vastaantulevien autojen kuskien touhuja.

Jokainen tervehtii tai on tervehtimättä mielensä mukaan. Ei kuitenkaan ole mitenkään töykeää vaikkei tervehdikään, jos kerran ei toista varsinaisesti tunne tai tunnista.