Matkakertomus: Suomen Lappi - perhokalastusta, perhelomaa ja leirintämatkailua

Kertomukseen liittyvä video: http://www.youtube.com/watch?v=kJFK0M7da0k

Suomen Lappi - perhokalastusta, perhelomaa ja leirintämatkailua

Viimetingassa On vanha totuus että jos viime hetkiä ei olisi, moni asia jäisi hoitomatta. Heinäkuun puolessa välissä oleva loma alkoi jo painamaan päälle mutta ajokorttini oli edelleen ilman Be-merkintää. Lopulta pitkän yrittämisen jälkeen sain tutkintoajan samalla päivälle kuin loman alkamisajankohta, tutkinnon oli mentävä kerrasta läpi koska lähti kohti pohjoista olisi samana iltana. Kädet hikoillen istuin vuokra-auton rattiin. Tunti oli aikaa tutustua täysin vieraaseen yhdistelmään ja ennenkaikkea vetoautoon. Pari peruutusharjoitusta ja tuskan hiki. Tutkinto oli kuitenkin helpompi kuin harjoitus. Läpi parin pikkuvirheen kanssa. Pikku-e oli ajokortissani 6 tuntia ennen matkan alkamista, asia tuli siis hoidetuksi viimetingassa. Viimeiset valmistelut vielä työpaikalla ja kotona. Loppuiltapäivästä olimme perheen kanssa jo hakemassa vaunua kausipaikalta jossa se olikin ollut paikoillaan lähes vuoden, uuden vaunun hankkimisesta lähtien, johtuen juuri ajokortista puuttuneesta pienestä e-kirjaimesta. Onneksi tekniikka pelasi niinkuin pitääkin ja karavaani saatiin liikenteeseen alkuiltaan mennessä. Matka oli alkanut ja ensimmäinen kohde oli Kangasala. Kesäpäivä Kangasalla Pystytimme leirin tuttavaperheen pihalle, tässä vietämme nyt viikonlopun. Aamulla aikaisin kun tuttavaperheemme vielä nukkui, keitimme pannukahvit ja ihailimme kaunista auringonpaistetta. Arttu leikki hiekkalaatikolla kunnes keksi vadelma- ja herukkapuskat. ”Äiti! Isi! Täällä on paljon vamelmia ja näitä punaisia maajoja!”. Hyvä että pojalle maistuu marjat, aamupalaa ei sitten isommit mennytkään, taisi marjat täyttää pienen miehen mahan kokonaan. Vaunussa oli ilmennyt ajoittaista ongelmaa takavalojen ja vasemmanpuolen vilkun kanssa ja asiaa alettiin ratkaisemaan hankkimalla crc-pullo. Johan alkoi vilkkukin toimimaan kun sai ruosteet pois mutta toinen takavalo on palanut. Lähdimme hankkimaan tarvikkeita valojen korjaamiseen ja samalla tuomme kassillisen grillattavaa illan BBQ-juhlia varten. 3 kg possun ribsejä, amerikkalaista bbq-kastiketta ja broilerinfilettä oli ruokalistalla grillauspitoisessa illallisessa. Lapsille oli ostettu myös makkaraa ja lihapullia, nämä oli käytännössä havaittu toimivimmaksi. Broilerinpalat päätyivät päätyivät vartaisiin paprikan, herkkusienen ja sipulin seuraksi, samalla hitaasti kypsyteltiin ribsejä josta tuli vallan mainioita. BBQ-ruoka oli menestys ja loppuilta menikin sitä sulatellessa. Kansallismaisemista haralanharjulta katselemme ”niin kauas kuin silmä siintää järviä lahtineen”. Harjulla on näkötorni josta aukeaa huikaisevat maisemat hämeen sydämeen. Tornissa vierailu maksaa 1e ja se suoritetaan eteisessä olevaan lippaaseen. Iltapäivällä kävimme viemässä Anna-Liisan junalle, tästä jatkaisimme Artun kanssa kahdestaan toistaiseksi. Lapsiperheen lomat eivät yleensä osu ihan yksiin. Matka jatkuu kohti pohjoista

Tarkkaa matkasuunnitelmaa emme tehdään monestakaan syystä. Ensinnäkin aikaa on 6 viikkoa eikä kiirettä ole. Myöskään alle 4 vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan matkustaminen ei mahdollista kovin tarkasti suunniteltua matkustamista. Päätimme yrittää illaksi Pyhännälle jossa olisi isovanhempiani, Artulle siis isoisovanhempien kesäasunto. Päivän ajettuamme saavuimme illaksi perille ja päätimme majoittautua vaihteen vuoksi saunamökkiin. Olin taas lapsuuteni maisemissa. Järven rannalla jossa olin oppinut kalastamaan, soutamaan, uimaan ja arvostamaan vapaata ja villiä luontoa. Illalla päivän jo laskettua mailleen pääsin laiturille kiusaamaan kaloja. Pienellä pintaperholla sain useammankin tärpin ja pari pientä ahventa kunnes väsymys alkoi painamaan ja siirryin mökkiin nukkumaan. Aamulla kalastelin vielä virvelillä yhden ahvenen joka päätettiin kuitenkin palauttaa kasvamaan. Lähdimme kohti Oulua jossa oli jälkeen tiedässä pihaparkki. Odottelimme samalla tietoa milloin Anna-Liisa pääsee mukaan matkalle.

Ouluun jumittuu helposti sukuloimaan ja niin kävi nytkin. Lähes viikko tuli vietettyä tavaten tuttuja ja sukulaisia. Lopulta päätimme siirtää leiriä Oulusta Tornioon että matka edes vähän edistyisi. Torniossa kova ukkosmyrsky esti kalastussuunnitelmat vaikka lastenhoitokin olisi ollut järjestetty. Aina ei voi voittaa. Arttu sai kaipaamaansa leikkiseuraa ja viihtyi hyvin. Aamusta taas maantie kutsui ja pohjoinen.

Portti pohjoiseen Rovaniemen keskustan leirintäalue ei sijainniltaan ollut itselleni houkutteleva ja siksi suuntasimme kohti Sonkajokea. Saimme paikan ihan joen rannalta rauhalliselta alueelta noin 30km Rovaniemestä länteen. Anna-Liisakin ilmoitti että saapuu tiistai-iltana junalla ja liittyy meidän matkaseurueeseen. Päätimmekin Artun kanssa viettää kaupunkilomaa tiistaipäivän ja samalla noutaa äidin junalta illalla. Viereilimme joulupukin kylässä napapiirillä, Artun mieleen paikassa oli enitin leikkipuisto jossa riittii tekemistä kahdeksi tunniksi. Vierailimme myös kodassa, heitimme suopunkia ja syötimme poroja. Ennen junan saapumista kävimme vielä tapaamassa lapsuudentuttavaani Kemijoen rannalla. Arttu löysi jälleen vadelmapuskan ja oli tyytyväinen. Iltajuna saapui ja samalla Anna-Liisa, järjestys palasi vaunuun naisväen myötä. Hyvä niin. Sonkajoki joka enemmänkin vaikutti järveltä on kalaisa paikka. Perholla sain narratuksi paljon särkikalaa sekä muutaman ahvenen. Virvelillä tuli yksi pieni hauki joka onneksi vapautti itse itsensä laiturilla ja hyppäsi takaisin veteen. Mutta Sonkajoki jäi Artulle ikimuistoiseksi paikaksi, ensimmäisen itsepyydetyn kalan takia. Pikkuahven otti pieneen lippaan ja säikäytti kalamiehen pahanpäiväisesti. Järkytyksestä toivuttuaan kalastuskokemusta esitelliin ylpeänä jokaiselle joka kalajuttuja vain halusi kuunnella. Itse ahven oli niin pieni että päätimme laskea sen yhdessätuumin takaisin kasvamaan ja palaamme vielä joku vuosi pyytämään sen uudelleen kalakeittoomme. Leirintäalueena Sonkatuvat oli rauhallinen ja tarjosi kaiken tarvittavan matkaavalle lapsiperheelle. Veneiden käyttön sisältyminen majoituksen hintaan oli erityisesti meidän kalamiesten mieleen mutta romanttinen souteluretki yön sinisenä hetkenä kelpasi rouvallekin. Poroja ja villisti virtaavaa vettä Matkailu avartaa ja yllättää. Kartalla Meltauksen ja Sodankylän välinen tie ei näyttänyt kovin pahalta mutta todellisuus paljastui muutaman sadan metrin ajamisen jälkeen: edessä on routavaurioinen 30km hiekkatie. Asenteella ja maltilla selvittiin kuitenkin kunnialla. Unarin suomaisemat ennen Sodankylää olivat kauniit ja korvasivat vaivalloisen alkataipaleen. Sodankylän jälkeen pysähdyimme tekemään ruokaa levähdysalueella, sää oli kylmä ja sateinen mutta tomaatti-lihapullapasta piristi mieltä kummasti. Illaksi saavuimme Ivaloon ja päätimme viipyä muutaman päivän. Näverniemen lomakylä oli Ivalojoen rannalla ja saapumisajankohtana oli vielä täysin tyhjä. Illan mittaan saapui kansainvälinen kattaus matkailijoita ja alue täyttyi ääriään myöten täyteen. Ivalosta haimme kaupasta poron lihaa josta teimme itse käristykset ja kyytipojaksi ylälapin rieskaa. Aamu valkeni harmaana ja koleana. Lähdimme päiväretkelle Saariselälle ja otimme ruokailuvälineet mukaan. Perille päästyämme huomasimme että retkikeittimen kattilat olivat jääneet 30km päähän vaunulle. Pientä pähkäilyä ja parilla foliovuoalla saatiin aikaiseksi kattila. Tunturissa nautittu lounas oli kokemus jota ei perheemme ole aikaisemmin kokenut. Iltapäiväksi taivas selkeni ja sää lämpeni. Ivalojoki alkoi kutsumaan kalamiestä, varsinkin kun harjus alkoi pintomaan vuolaassa virrassa. Useampi pieni harjus tuli mäkäräjäljitelmällä narratuksi mutta päätyivät takaisin kasvamaan kokonsa vuoksi. Lyhyen kahlauskokeilun jälkeen totesin rannalta kalastamisen helpommaksi, Ivalojoki on kovasti virtaava ja todella syvä heti rannasta Näverniemen lomakylän kohdalla. Saksalaiset turistit saivat lauantaiaamuna ihmeteltävää koko rahan edestä kun parikymmentä poroa marssi leirintäalueelle ja kuljeskeli kaikessa rauhassa siellä matkalaisten kuvattavana. Joen toisella puolella olevalla hiekkarannallakin oli vajaat kymmenen poroa aikaisemman parin kolmen sijaan ja näin pääsimme tutustumaan saksalaisten kanssa tähän pohjoisen puolivilliin eläimeen. Ennen suuntaamista Inariin ja Kielajoelle, kävin täydentämässä kalastusvälinetarvikkeita läheisessä kalastusliikeessä. Mukaan tuli peurankarvan ja kukon niskan lisäksi muutama pieni perho ja paketti siimaa. Junnu Vainion laulun maisemista Nourgamin Jounin tehtaanmyymälän kohdalta käännyimme kohti erämaita. Liikenne hiljeni ja tie alkoi nousta kohti tunturiylänköä. Vaunun kanssa tie Kielajoelle oli jo haastellisempi kuljettava. Paljon mäkiä ja mutkia mutta varsinkin tien kapeus lisäkin tarvettä tarkkuuteen vetämisessä. Giellajohka Kielajoen varrella valikoitui etappipaikaksi oikeastaan jo suunnitteluvaiheessa. Karavaanari.org:n kautta sain suosittelut paikasta erityisesti kalastysystävällisenä paikkana. Kalastusluvan ostiin ja joelle. Kaksi ensimäistä iltaa kovaan yritystä pohjoistuulessa, eikä yhtään tärppiä. Onko tämä paikka ylimainoistettu. Lähialueella kävimme perheen kanssa katsomassa muitakin kalastuspaikkoja päiväretkillä mutta kalan saaminen oli edelleen yhtä vaikeaa. Parin lämpimämmän päivän jälkeen alkoi vesiperhosta taas lentämään enemmän. Oli aika lähteä kalastamaan tosissaan. Kahluuhousut jalkaan ja 5 kilometrin kävely vaihtelevassa maastossa välillä koskessa sekä suvannoissa kalastaen. Tärppi viimeinkin, pieni taimen oli tullut huijatuksi punamustalla uppoperholla. Yhtäkkiä kalaa oli kaikkialla, toistuvasti tärppejä pitkin iltaa. Isompi harjuskin oli kiinni hetken mutta ei päätynyt kalastajan haaviin. Kalastusseurueen saalis oli yksi isompi harjus ja muutama pienempi taimen jotka oli pakko ottaa haavoittumisen takia mukaan. Pääosin taimenet päätyi takaisin jokeen kasvamaan. Seuraavana aamuna suuntasimme isolle kirkolla Inariin katsomaan maisemia ja hankkimaan savustuspönttöä edellisillan saalista varten. Ajelimme Inaria kohti yhtä suomen kaunemmista teistä Kaamasesta Inariin. Hampurilaislounaan jälkeen siirryimme inarinjärven risteilylle. Risteily vie meidät Ukonkivelle joka on vanhan saamalainen urhipaikka. Valtavan kokoinen vuori kohoaa keskellä inarinjärven selkää, kivinen ja kallioinen saari oli kokemisen arvoinen nähtävyys kun varsinkin sen korkeimpaan kohtaa pääsee kiipeämään portaita pitkin. Samalla huipulle noustessa voi ihailla syviä ja pitkia luolia joita ukonkivellä on runsaasti. Puolen tunnin jälkeen, upouusi Inarissa rakennettu katamaraani kuljetti meidät takaisin lähtösatamaan ja 2,5 tunnin risteily oli ohitse. Illalla oli vuorossa savukalaa. Inarista ostettu savustuspönttö laitettiin Kramerin grillin päälle, tulet grilliin ja kalat suolettuna savustuspönttöön jossa oli pohjalla leppälastua ja muutama sokerinpala. Kolmen vartin päästä pääsimme nauttimaan tuoreesta savukalasta. Ei kestänyt kuin hetken kun kaloista oli järjellä vain ruodot, sen verran hyvää kalaa. Säät alkoi taas kylmenemään ja kalat katosivat. Siirryimme päiväretkeilyyn lähituntureilla. Viikon kalastuksen ja retkeilyn jälkeen oli aika lähteä jatkamaan matkaa. Ajoimme kohti Kaarasjokea josta oli tarkoitus kääntyä Kautokeinoon mutta hetken mielijohteesta suuntasimmekin Lakselviin ja Altaan. Tie kävi kapeaksi ja pomppuiseksi joka oli liikaa Belgialaiselle suunnittelutyölle. Raikasvesi putken liitos antoi periksi ja vaunu laski WC:n alka vedet ulos. Pienen tutkimisen jälkään tyhjensimme kaikki vedet pois vaunusta ja vuoto loppui. Kemssa onneksi oli kunnossa. Putket menevät vaihtoon ennen talvikautta niin vältetään vastaava ongelma jatkossa. Halpojen vaunujen ongelmia, keskieuroopan mallit eivät ole suunniteltu käytettäväksi kairassa. Nousimme kohti vuoriylänköä. Tie seuraili kaunista vuoripuroa joka kasvoi ajoittain isoksi virraksi koskineen ja putouksineen. Ylänköalue on keskimäärin 500m merenpinnan yläpuolella, maisema on uskomattoman kaunis. Vuorenhuippuja näkyi kaikkialla sekä suomaastoa ja vaivaiskoivua. Hillanpoimijoita oli runsaasti ylängöllä poimimassa tunturihillaa. Vähin erin ylängöltä laskeuduttiin kohti Altan kaupunkia jossa ajattelimme viettää kaksi seuraavaa yötä. Leirintäalue oli Altan pohjoispuolella kauniissa vuoristomaisemissa. Artulle oli iso ihmetyksen aihe kun illalla leiripaikkaimme vieressä oleva merenlahti olikin aamulla poissa ja tilalla oli vain kosteaa hiekkaa, kiveä ja rantaniittyä. Nelivuotiaalle oli aika haaste selittää vuorovesi-ilmiota mutta kun veden mukana tulleet simpukat löytyivät veivät ne kaiken huomion. Simpukoita kerättiinkin sitten koko ilta ja seuraava aamu. Altassa päätimme pääosin vain levätä ja ihailla maisemia. Aamusta aikaisin lähdimme kohti Hettaa ja Enontekiötä. Aluksi tie oli vaikea vuoristotie joka kulki syvässä solassa mutta vähin erin noustiin jälkkeen vuoristoylängölle jossa matkateko on helpompaa. Puolilta päivin olimme suomen puolella ja kävimme syömässä lounaan Hetassa. Enontekiöllä kävin kaupassa sillä aikaa kun muu perhe vietti aikaa läheisen koulun leikkipuistoissa. Tapasimme siinä muitekin matkaavia karavaanareita ja vaihdoimme kuulumiset. Toinen perhe oli menossa Altan suuntaan. Yhdessä tuumin totesimme koulun pihat ja parkkipaikat hyväksi taukopaikaksi, tilaa on kesäisin aina ja lapsille jonkintasoinen leikkipaikka. Enontekiöllä leikkipaikka on erinomaisen hieno. Lähdimme iltapäivästä jatkamaan kohti seuraavaa etappipaikkaa joka olisi puskaparkki. Saavuimme alkuillasta Kolarin Luosuun jossa leiriydyimme metsähallituksen vanhalle kalastuspaikalle, Pitkäjärvelle. Pitkäjärvellä on edelleen hyväkuntoisen puuceet, useita tulentekopaikkoja sekä laavu jossa voi halutessaan vaikka yöpyö. Itse järvi on kalaisa, varsinkin pohjoisreunaltaan syvä heti rannasta. Ahventa ja siikaa saa rannalta heittämällä. Tarkoitus olisi viipyä Pitkäjärvellä pitempäänkin. Toinen päivä pitkäjärvellä oli sateinen, aamulla invertteri alkoi käyttäymään erikoisesti ja aloin tutkimaan asiaa: akku loppu! Kova laskenta ja toteamus että periaatteessa se voi kyllä mennä yhdessä yössä jos kulutetaan 100w jatkuvaa tehoa. Tiedossa olisi siis haasteita. Ilmapuhallinlämmityksellä ei ongelmaa sinäänsä ole, Trumatic toimii pistelämmittimenäkin jota +4C lämpötilassa tarvitaan kyllä mutta ongelmana oli yöt. Tarvitse nimittäin nukkumiseen sähköä ja oikeastaan tarvitsevat muutkin jos haluavat nukkua samassa vaunussa, sen verran pahanäänisesti kuorsaan uniapeani takia. Pohdinnan jälkeen päätimme vain kokeilla että sujuuko seuraava yö miten, jos ei, siirrymme leirintäalueelle. Koleasta säästä ja sateesta huolimatta lähdimme kalalle, koko perhe. Hetken heittelemisen jälkeen pieni ahven ottikin lippaan kiinni, mutta hetken päästä Arttu nosti ison elämän ja metelin. Artun umpikelavirvelin lippaan oli ottanut useamman sadan gramman ahven ja säikäyttänyt pojan pahanpäiväisesti. Anna-Liisan avustuksella kala saatiin ylös vedestä ja siitä alkoikin taas soittelukierros puhelimella kaikille tutuille ja tuntemattomille. Jatkossa joka paikassa missä leiriä pidimme, Arttu kertoi kalastuskokemuksestaan jokaisella joka vaan halusi tarinan kuunnella. Hyvää kokemusta saa poika heti nuorena kalastamisesta. Sää jatkui sateisena ja koleana. Päätimme aamulla että siirrymme leirintäalueelle Ylläkselle jossa samalla voidaan suorittaa varustehuoltoa. Ensin kuitenkin vielä kalasteltiin hetki mutta kun kalaa ei tullut, pakattiin vaunu ja siirryttiin Ylläksen ykköscaravanille. Alue on upeissa maisemissa, avoimelle kentälle näkyy 7 tunturin laki. Äkäsjoki virtasi heti alueen vieressä ja se alkoi kutsumaan kalamiesta. Paluu sivistyksen pariin puskista johti laiskuuteen ja päätimme mennä syömään pizzat . Hyvät ja valtavan isot pizzat olivatkin vaikka vähän miinusta tuli siitä ettei lastenkokoa saanut tilattua edes pyynnöstä. Sauna ja kuuma suihku vei voiton kalastuksesta ja päätin lykätä kalastamista aamuun. Aamulla aikaisin tilasin kännykällä kalastusluvan ja lähdin joelle. 5 tunnin aikana sain muutaman tärpin ja yksi pieni harjus oli kiinni mutta pääsi onneksi itse irti. Kalastuksen jälkeen palasin vaunulle, lähdimme vielä maisemakierrokselle Ylläksen maisemiin. Otimme iltapäivästä vaunun perään ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti etelää. Kovin pitkälle etelään emme ehtineet kun alkoi tuntumaan siltä että vielä voisi viettää muutaman yön jossakin matkan varrella. Kolarista käännyimme vanhalle tielle joka seurasi Tornionjoen rantaa ja päätimme majoittautua Jouttensuvannolle Väylänpäähän, ihan Kolarin ja Pellon rajalle. Kun hinta oli 80e viikkoa sähköineen, päätimme jäädä viikoksi. Saunat kuuluvat hintaan ja olivat vapaasti lämmitettävissä. Saunottua tulikin joskus parikin kertaa päivässä. Perhokalastajien palstalla olen kertonut matkakuulumisia sekä kysellyt kalaseuraa. Kolarissa olikin yksin kaveri jonka kanssa päätimme lähteä kalaan Naalastojoelle. Pieni kapea joki Kolarin eteläpuolella, osoittain aika pusikkoista ja vaikeakulkuista maastoa mutta aivan mahtava kalastuspaikka. Pientä tammukkaa kosket täynnä, harjuista runsaasti sekä koskissa että suvannoissa. Kolme reissua tuli tehtyä Naalastojoelle ja savustuspöntöllinen kalaa tuli saatua. Tornionjoki tuli myös koetettua, iso virta joka olisi tarvinnut veneen. Veneitä kyllä sai vuokrattua 20e vrk mutta päädyin kuitenkin yrittämään rannalta kahlaamalla. Muutama pieni harjus ja vielä pienempi taimen mutta ei mitään isompaa kalaa. Anna-Liisalla alkoi painamaan työt päälle ja Arttukin oli aika väsynyt reissusta niin päädyimme ratkaisuun että vien muun perheen Kolariin yöjunaan ja tuon itse yhdistelmän etelään. Itse kalastelin vielä vajaan viikon Tornionjokilaaksossa ja lähdin vaunun kanssa kohti etelää. Oulussa tuli oltua pari yötä, Kokkolassa yksi ja sitten muu perhe tulikin Raumalle vastaan jossa vietettiin reissun kaksi viimeistä yötä ennen paluuta Lähilammelle. Mitä sitten jäi käteen? Kokemuksia, upeita maisemia, upeaa kalaa, perheen kanssa yhdessäoloa... Mitä matkaan meni? 5000Km, 36 päivää, 450l dieseliä ja noin 2000e rahaa. Kokonaisuudessaan edullinen reissu...

Hieno kertomus lapinreissusta ja hyviä kuvia.

Rupes haluttaan lappiin taas se on sitä niin sanottua lapinhulluutta onneksi.

Taitaa olla ainua hulluus muoto jonka huomaa ite.

Petri 10 pistettä jutusta.

Mainoi kertomus. Kiitos! Tuli lisää löylyä lapinkuumeeseen. Viisi päivää vielä ja sitten mennään. Suunilleen samat kuviot edessä. hemppa

Kiitos kivasta matkakertomuksesta. Oivallinen vastakohta TV3: n karavaani ohjelmasta. hekuli

Joo... Joskus tuota Maikkarin ohjelmaa olen vilkaissut mutta minusta se kertoo aika vähän siitä mitä karavaanarit ovat... Nuo mun videot on kuvattu vähän "kieli poskella" - asenteella ja aika pitkälti ovat juuri sellaisia kuin se todellisuuskin eli ei paljon käsikirjoitella etukäteen :-P

Pitäisi joskus vaan ostaa HD-kamera että saisi maisemakuvakseen lisää syvyyttä ja yksityiskohtia

Laitetaan nyt jatkoa vanhaan ketjuun vähän jatkoakin...

Viime kesänä tehtiin reissu korvatunturin alueelle ja sieltä sitten pallaksen suuntaan. Ohjelma on taas samanlainen eli kalastusta, perhelomailua, ruokaa ja maisemista nauttimista.

Reissupäiviä taisi tulla noin 30 ja kilometrejä olisiko olle 3000-4000 yhteensä.

Reissuvideo:

http://www.youtube.com/watch?v=oSxMx44rP_c

Tässä vielä tunnelmakuviakin samoista maisemista:

http://www.youtube.com/watch?v=8cm_21hS6AI