Kesä-Lappi ja päiväkävelyt

Ajattelimme emännän kanssa viettää pari kk Rovaniemen pohjoispuolella. Kävellä voi tietysti kaikkialla (tämä lause oli koiranleukoja varten). Mutta: haemme paikkoja, joihin voisi matka-auton jättää turvallisesti, tehdä päiväkävelyn johonkin "iki-ihanaan" paikkaan ja samana päivänä tai seuraavana palata autolle takaisin.Mahdollinen yö tuvassa/laavulla.Muovi-rauta-yhdistelmät polvissa ei pitkiä kävelyitä salli. Olemme koettaneet hakea Lapin retkeilyoppaita kaupoista, mutta jokseenkin kaikki myyty loppuun. Alueena Suomi/Norja, mieluiten enemmän itäpuoli. Olemme kiitollisia kaikista vinkeistä.

Mulla on kalusto ollu tosi paljon viidakkoleirinnässä, eli sinne vaan mettäautotietä maastoon ja tallat alas. Täysin turvallista.

Vaimoa on joskus pelottanut olla kopissa maastossa jossa ei ketään ole kilometrien säteelläkään antamassa turvaa.

Mitä helevettiä ne rosvot siellä tekis. Ei rosvo sinne sattumalta osu ja ala tiirikoimaan kalustoa. Kyllä kun vetäsen kioskin johonkin tukkitien päähän niin aika fakiiri se on joka mut sieltä löytää vaikka tietäs mun olevan sadan kilsan säteellä jossain. Neula heinäsuovassa.

Mee vaikka rajajoosepin tieltä nangunjärven tielle, ja sinne mutkasen tien taa kalusto pois näkyvistä. Tallustatte kolmosjärville tai sarmikuusikoihin. Helppoa maastoa. Sarmikuusikot on meidän pohjoisin kuusimetsäläntti. Se mitä siitä on jäljellä.

Aika helppo nivelrikkoselle on tietty mennä saariselän pohjospuolelta kuutuanpään kalastusalue, Aittajärvelle ja siitä tallaa vaikkapa snellmanin kämpälle. On siinä laavukin matkalla jollei kämpälle asti mee. Tolla alueella vaan tuppaa olemaan aika paljon liikennettä. Toisaalta kun laitat kaluston aittajärven parkkipaikalle niin on siinä sfc veljien kalustoja 10 muutakin vaunukuntaa.

Jos vieläkin hirvittää niin vie se kalusto Raja-Joosepin vartioasemalle ja tallustele Luttojoelle kattelemaan vaikkapa jokihelmisimpukoita, Rajajoosepin koti-museota ja on siellä vanhaa kolttakylääkin. Nuotiopaikkoja ja laavuja sopivasti. Huonona puolena se että saattaa olla myös bussilasti mummeleita kattelemassa kolttakylää mutta siitä se.

En nyt äkkisältään muovi-rauta polvelle sellasia helppoja keksi, mutta noista melkeen menisin sinne nangunjärven tielle ja esim se kolmosjärvet. Kämpät on siellä vähä harvassa ja kunnoltaan pikkasen sitä sun tätä mutta ainahan voi ottaa teltan mukaan. Laavukangas hyvä. Joskus kauan sitten ostin partiokaupasta louevaatteen joka painaa koko homma puolisen kiloa, se on ollu hyvä peli jos vaan kaksi henkeä.

Hyvää leirintämatkailua.

Kari anto hyviä vinkkejä. Mulla mielessä jos matkat ei liian pitkiä.Inarin kansanopiston luota merkitty polku ,joskin melko kivikkoinen ja pieniä korkeuserojoa Pielpajärven Erämaakirkolle n 4.6 km perillä oli asnakin jokin vuosi sitten avoin tupa. Toinen reitti Lemmenjoen Njurgalahdesta vuoroveneellä kultasatamaan siitä Morgamojan kultalaan n 4.6 km perillä autio+varaustupa alun "hengenahdistuksen mäki kyllä melkoinen nousu. Tahi satamasta alavirtaan helpompaa polkua 6.4km Härkäkosken autiotuvalle vene ottaa palatessa kyytiin. Jokimatka kauneinta Lappia käyvät aikapaljon vain venekyydissä. Tiedot. www luontoon.fi Kartat. www.retkikartta.fi siinä kartasa hyvä matkanmittaus toiminto. A.K

Tutustukaapa Vaattunkikönkään alueeseen Rovaniemen lähellä

http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1239

Tollaset vaattunkikönkään mestat on hyvät jos vaan sillain pikkasen retkeilee, tai on kokematon niin tollasista on hyvä alotella. Noi mitä neuvoskelin aiemmin on sellasia ettei niissä mitään opasteita tms. juurikaan ole.

Tuli vaan mieleeni sekin että Karhunkierroksestahan voi ottaa juuri halutunmittasia pätkiä kulkeakseen, ja säästää aika paljon ajokilometrejä.

Ja muutenkin, noi mettävaltion mestat on muutes ihan kivoja, Menee vaikka Kylmäluomaan, retkeilee ja sitte palaa autolle, asvalttialustalle, käy saunassa jne. Mutta noista täällä olikin jo oma aloituksensa. Siis Ruunaankosketki on ihan komia paikka.

Julma-ölkky on aivan näkemisen arvonen. Ölkyn ympäri menee aika helppo reitti noin 10 km pitkä.

www.savukoski.fi sieltä löytää monenlaista karttaa sekä patikointiin sekä heikkojalkaisille myös melontaan. Autolla pääsee aina melkein perille asti ja yöpyä voi laavussa tai sen takana autossa. Niitä me ollaan käytetty kalastusreissuja suunnittellessaan. Ja hillasuot aivan joka puolella .Terveisin täältä tuuliselta pohjois espanjasta. ei oo itikoita ei. Sam & Virpi

No just hokasin että Jalonen sanoi olevansa siellä pari kuukautta. Johan siinä ehtii muutamankin polunpään katella.

Ei muuta kun maastoon, pikkanen agregaatti mukaan niin ei tartte ihan heti ilmestyä maalikyliin. Johonkin sopivaan kurunmutkaan leiri pystyyn vaan. Maastoajo on kielletty mutta eihän se maastoa olekaan, sehän on Lappia. Kerran viikossa kun käväsee kaupoilla niin johan siinä näkee ihmisiä ihan tarpeeksi.

Ajele Hossaan, jätä kulkimesi sinne. Ota kyyti Taivalkoskelle, josta lähdet kohti Kylmäluomaa ja tulet pikku hiljaa takaisin Hossaan. Kylmäluomassa voit ottaa mökin ja saunoa. Reitti vaatii noin kolme yöpymistä.

Raja-Joosepin tien varsi on hyvä vaihtoehto, ja nykyään pääsee käymään jopa Raja-Joosepin kentässäkin (ei enää rajavyöhykkeellä). Helppo kohde, noin puolen kilometrin kävely kansallispuiston rajalta kohteeseen. Siitä Luton sillalle, jonka yläpuolella (noin 100 m, pohjoisrannalla) laavu tulipaikkoineen. Kyllä passaa ja sillala voi katsastaa näkyyko pohjassa raakkuja tai niiden uria.

Toinen hyvä vaihtoehto on ajaa Kuutuan tietä Suomujoen varteen Aittajärvelle, jossa voi vaikka yöpyä autossa. Tästä lyhyt kävelymatka (n 2 km suuntaansa) entisöityyn kolttakenttään, jossa milenkiintoista katseltavaa. Jos haluaa/pystyy kahlaamaan joen yli, niin joen eteläpuolelta löytyy vanhan laavun jäännökset, jossa mm:ssa Lönroth yöpyi lapinmatkallaan.

Kolmas mukava kävelypaikka löytyy Kevon Karigasniemen puoleisesta päästä Sulaojalta (vajaa kymmenen km ennen Karigasniemeä Kaamasen suunnasta tultaessa). Heti reitin alussa komea lähde ja jos palaa päätietä puolisen kilometriä takaisin Kaamasen suuntaan, niin pohjoiseen lähtee selvä autoura. Sitä pari kilometriä (pienen joen yli), jonka jälkeen avautuu mukava nummimaisema, jossa sopii käveleksiä suuntaan jos toiseen. Paikka sopii myös yöpymiseen.

Unohtui, että kyselit myös Norjan puolen paikoista. Heitän kaksi ehdotelmaa: 1) Grense Jakobelv Kirkkoniemen itäpuolella. Kapea, mutkainen ja melkoisia korkeuserojan omaava tie polveilee aina jokisuuhun asti, jossa Oskar II kappeli ja pieni hautausmaa yksin Jumalan selän takana. Herättää kummasti ajatuksia. 2) Hamningberg, Vuoreijasta 35 km pohjoiseen. Kapea tie, jonka varrella muurimaisten kivimuodostelmien välisiä nurmikenttiä, taustanaan Jäämeri. Vehreitä jokilaaksoja, ja tien päässä pieni kylä, jossa ainakin joitain vuosia sitten vielä posti ja kauppa. Meren rannalta löytyy jäänteitä saksalaisten rannikkopuolustuslaitteista; kyllä Aatun armeijalla on ollut tauhkaa tännekin saakka levitettäväksi.

Lisätiedoksi: Norjassa ei kannata jättää autoaan yksin asumattomaan paikkaan, siellä tulee helposti ryövätyksi (tai oikeammin ajoneuvosta lähtee kaikki myytäväksi kelpaava). Eikä tämä ole luulo, vaan omakohtaiseen kokemukseen perustuva faktatieto.

Hytösen Raimo kertoi laavusta,jossa Lönnrot yöpyi aikoinaan. Onko sinulla lähdettä mistä tiedon sait. Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen, vaan muuten kiinnostaa.

Ei se ole laavu. Se on kämppä tai siis jurtta jossa Lönroth vietti joulun aikoinaan. Kämppä oli puoleksi maahan kaivettu kömmänä jossa vieläkin näkee hirsissä lönrotin nimmarin kaiverrettuna. Joissain kirjoissa sanotaan Jurtta. Siis kämppä jossa muutama hirsikerta maanpinnan alapuolella ja muutama yläpuolella. Siinä harjakatto. Sisäkorkeus luokkaa 150cm.

Muutama hirsikerta siitä on jäljellä ja rakennettu uusi katos päälle että säilyisi vielä jonkin aikaa.

Jos sinne haluaa mennä niin Kuutuanpään tietä aitajärvelle ja siitä aittajärven laavulta suomujokea alavirtaan jonkin matkaa, siellä on vaijeri joen yli josta pitää tukea kahlatessa. Siitä sitten kohti maatiekurua niin sieltä se vastaan tulee tuo raunio. Siinä on tulipaikka vieressä jotta saa kahveet keiteltyä.

Ennen maanteitä, elikkäs nelostietä, reitti suomesta jäämerelle meni läpi koilliskairan, ja maantiekuru tulee juuri tuohon paikkaan. Koilliskairassahan reitti meni läpi koilliskairan Luirojokea Luirojärville, ja siitä luiron laakson läpi maantiekuruun ja se johti Suomulle aittajärvelle. Siitä ylös Sarmiin ja inarille.

Kannattaa tutustua paikan historiaan ja onhan siellä paljon muitakin kämppiä joissa Lönroth yöpyi. Suomunruoktu. Muorravaakka. Castrenin kaverina se siellä meni.

Anteeksi mutta Inarilaisten juurteni takia jouduin pikkasen täsmentämään.

Mutta toi alkuperäinen kysymyksesi, joo, mulla pitäs olla jossakin kuva siitä kämpän muistolaatasta, tarttee kaivella.

Erkki tiedusteli tuossa laavun tahi se on ollu aikanaa autiotupa nyt Museoviraston suojelema historiaa. siinä kämpän suojakatoksessakin on maininta jotta E Lönrot ja M A Castren viettivät siinä jouluaaton matkalla Inarin pappilaan jos oikein muistan vuonna 1841. Kirjastossa olevassa Gastrenin matkakertomuksissakin maininta asiasta.Ei kyllä kirjoita Saariselästä vaan Sompiosta kun lähtevät sanoo ylitettävänä olevan pelätyt Sompio tunturit. A.K

Just näin. Saariselkä on turistien keksintöä. Sompion kairaa se oli aikoinaan.

Ja saariselkäki on Suolotshielgi. Ei sillä nimenäkään ole mitään tekemistä saariselän kanssa.

Hyvin on AK läksynsä lukenut. Näin se menee.

On siellä hienoja paikkoja, ja hienoja tarinoita. Kuten se Raja-Jooseppiki. Vaikka pohjanmaan poikia oliki mutta jälkesä se jätti inarilaisiin.

Tämä mun juttu kyllä poikkeaa aloittajan aiheesta mutta. Samuli Paulaharjun teoksissa varsinki Sompio ja Tunturien Yöpuolta paljon vanhan Sompion asioita, minusta mielenkiintoisia luettavia. A.K

Täsmennetään nyt vielä kerran: Kyllähän se Saariselkä on ihan oikea nimi, Suolothsielgi tarkoittaa (tunturi)saameksi Saariselkää (saamenkielinen kirjoitusasu voi hieman vaihdella paikkakunnasta ja ortografiasta riippuen).

Ja se Lönruuti yöpyi ennen Helanderinjärvellä olevaa heikkokuntoista kotusta Luirojärven kämpässä, joka sijaitsi suunnilleen samalla paikalla missä nykyisetkin kämpät. Ei ollut kovin ihastunut sen eikä etenkään Suomujoen (=Helanderinjärvi) kömmänän tarjoamaan yösijaan.

Toinen pieni korjaus liittyy Raja-Jooseppiin (=Josef Juhonpoika Sallila). Hän ei ollut suinkaan pohojalaanen, vaan Pohjois-Satakuntalainen, kotoisin Parkanon Kuivasjärven kylästä (olen käynyt hänen kotipaikallaan). Muutti erinäisten vaiheiden jälkeen 1913 Lutolle, jossa eleli metsärosvon tyylistä elämää sotien aikaista evakkomatkaa lukuunottamatta aina vuonna 1946 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Legenda jo eläessään, vaikka se ei tarkempaa tarkastelua nykypäivän valossa kestäkään. Esimerkkinä mainittakoon hänen veljenpojalleen Paavo Lehtiselle Parkanoon houkutukseksi lähettämä porontalja todistuksena varallisuudestaan. Sekin on tallella, ja tutkiessani sen korvamerkit, ne eivät olleet samat kuin Joosepin omilla poroilla, joten sekin oli varastettu. Ja Lehtisenhän Jooseppi lähetti talvella 1939 autuaammille metsästysmaille ilmeisesti ketunmyrkyt syöttämällä todennäköisesti siksi, että tämä alkoi kysellä hankalia pari viikkoa aikaisemmin tapahtuneesta Tildan (= Maria Matilda Lehikoinen, Ähtäristä) kuolemasta. Voisin tietysti kertoa hänestä paljon muutakin, mutta olkoon nyt tällä kertaa...

Näin jo senkin vuoksi, että onhan joku lukijoista voinut olla kuulemassakin, kun kerroin Joosepin tarinaa matkailijaseurueelle, silloin kun paikka oli vielä rajavyöhykettä.

Edelliseen liittyen.

Luirojärven ja Suomujoen välinen paikannimi Maantiekuru, johtuu siitä, että sitä pitkin kulki sompilaisten kulkureitti ensin Jäämeren rannikolle suuntautuville kauppamatkoille (suola, kalat, jauhot jne...), sittemmin Inariin ja Ivaloon (=Kyröön).

Samuli Paulaharju omasi varsin värikkään kertomakielen, joten siinä mielessä hänen kirjansa ovat edelleen melko mielenkiintoista luettavaa. Etenkin niiden tarustopuoli, jonka Paulaharju ottaa ehkä liiankin tosissaan. Siitä huolimatta erittäin sopivaa matkalukemistoa (Sompio, Tunturien yöpuolta, Kolttain mailla jne...). Nettihaullahan niitä löytyy melkoinen liuta, myös muita kuin lapintarinoita.

Vielä vatkaan sitä Eliaksen Joulun vietto paikkaa. Raja-Joosepin rajavartioaseman luona on Kolttakenttä ja toinen lounaaseen Ahvenjärven luona. Elias kirjoitti tulleensa Jouluksi Sompiotunturin (Nattaset) pohjoispuolelle, siihen paikkaan josta Suomujoki saa alkunsa. Elikkä ei Kolttakenttien luona ? Luulisin että Joulun vietto paikka on ollut kartassa näkyvän Vanhan Ruijanpolun varressa. Tämä käsitys minulla on Elias Lönnrotin matkat, kirjan 320 sivulta. Se että miksi tämä kiinnostaa johtuu siitä että olen valokuvannut Vienan karjalan Eliaksen käynti kohteet. Ja voisin piipahtaa myös tässä "merkittävässä" paikassa.

P.E Miustaakseni Gastrenin matkakertomuksissa kuvaus heidän olostaan ja yöpymisestään Sompion kylällä en muista näin ulkomuistista kenen talossa moitti yösijaa huonoksi kun siinä huoneesa olivat kesällä pitä ketunpoikia.Lumimyräkkä pakotti seurueen yöpyyn n.s.lapintupaan, matkalla mukana heillä sompiolaisia poromiehiä. En vastaa tietojen kaikista oikeillusuudesta kun on aikaa kun luin ne Gastrenin jutut. A.K

Lainaus Gastrenin jutusta: Loppuyön viettivät matkustajat autiossa kodassa keittäen lihaa ja teetä juhlan kunniaksi. Sitten sortuivat he toinen toisensa perään permannolle nukkumaan oikoen siinä havujen päällä väsyneitä jäseniään. Varmaankin uneksivat he olevansa kotoisen joulupirtin pahnoilla ja näkevänsä katosta riippuvan monikynttiläisen kruunun. Olihan, näet, kodan katossa aukko, josta taivaan tähdet tuikkivat nukkujien silmäluomille.

Aivan. Se kota lienee sijainnut jossakin Luirojärven ja Suomujoen välimaastossa, jossa edelleen on havaittavissa vanhan erotuspaikan jäänteitä. Kodasta tietenkään ei ole jäänteitä, sillä niitähän siirreltiin tarpeen mukaan eri paikkoihin.

Kettuliesutalo lienee joku Sompion kylien taloista (Riesto, Korvanen, Mutenia), jotka ovat pääosin jääneet Lokan tekojärven alle (varsinkin Riesto, Mutenian ja Korvasen taloja on edelleen kuivillakin). Paulaharjun mukaan kettuliesun pito oli aika yleistä tällä alueella.

Ja Suomujoen latvahaarat ulottuvat aina Rautulammille saakka, josta pari poronkusemaa Kiilopäälle.

Niistä kolttakentistä vielä.

Eli se Raja-Joosepin rajavartioaseman eteläpuolella )~3 km) oleva kolttakenttä ajoittuu Petsamon kolttien evakkoaikaan ennen kuin heidät sijoitettiin Nellimiin ja Sevettijärvelle. Sen kämppä tunnetaan Oskarinkämppänä (Oskarinjärven rannalla, asukkaansa (Rupipää Oskari) mukaan nimettynä. Siitä runsaan sadan metrin päässä Oskarinkoskella sijaitseva kolttakenttä on museoviraston kunnostama joskun 1980 -luvulla.

Suomujoen (Kotajärvi) kolttakenttä lienee vanhempi, ja siinä olevat rakennukset on Metsähallituksen ja museoviranston kunnostamia hieman Oskarin järveä myöhemmin. Tämä kenttä on mahdollisesti ollut käytössä jo Lönnrothin aikaan, mutta kesäpaikkana se oli talvikaudella autiona. Voisi olettaa, että em. Helanderinjärven kömmänä on ollut osa kesäpaikan rakenteista (joku halusi kalastaa hieman sivummalla).

Taas lainaus:

Ovatpa kirjallisuutemme merkkimiehet Lönnroth ja Castrén käyttäneet kulkuväylää 1800-luvun kansanrunouden keruumatkoillaan. Kurun pohjoispäästä läheltä Suomujokea voit löytää vanhan kämpän rauniot. Siellä miehet aikanaan viettivät muun muassa joulua. Tätä paikkaa minä vähän kaipailin.

No just Hytönen

Muistaisin että sillon joskus parikytä vuotta sitten arvelit siitä Joosepin lompsasta, siitä siellä joen toisellapuolen että aikanaan meet hakeen sen esiin. Ootko käyny.

En nyt muista oliko 20 vai 25 vuotta sitten mutta serkkupoikien (poromiehiä) kanssa istuttiin tulilla ja kertoilit noita.

(Rupipää-Oskari oli Vohvanohvi)

Vaikka Kuusamo ei ihan lappia olekkaan, niin pieni KARHUNKIERROS on mitä hienoin lenkki, jolle voi ottaa lapsetkin mukaan ( n. 10 km ). On riippusiltoja ja leveitä pitkospuita, jopa kuivalla maalla. SUOSITTELEN. hekuli

Ei siitä nyt ihan niin kauan ole, heivaa viidellä vuodella niin osuu lähemmäksi.

Enkä minä mitään lompsasta puhunut, vaan vastarannalla olevasta kaivannosta, jota huhu väitti Paavo Lehtisen haudaksi. Sen kyllä tutkin miinaharavalla, joka piippasikin aika monta kertaa. Oli nimittäin Pennasen joukkojen taistelupotero, josta löytyi melkoinen kasa kiväärin hylsyjä.

Eli mitä opimme tästä: Huhu ja todellisuus ovat yleensä kaksi eri asiaa.

jatkoa...

Joo, Rupipää Oskari oli aito neljän ähvän koltta, eli Fofanoff, niinkuin oikein muistatkin.

Vielä kerran.

Lienee niin, että olet kuullut sen Joosepin tarinan Tapani Vierelältä (pitkä silmälasipäinen mies), joka oli toinen asiaan perehtynyt henkilö. Hän oli Raja-Joosepissa minua aikaisemmin, joten tuo arvioimasi vuosiluku voi pitää siinä mielessä paikkansa. Tarinat kerrottiin pitkälti Paulaharjulaisessa hengessä, eli periaatteessa kahta samanlaista tarinaa ei ollut olemassa. Yhteen Vierelän versioon kuului juuri tuo mainitsemasi lompsajuttu, jonka todenperäisyydestä ei ole mitään takeita.

Itse olin Raja-Joosepissa vuosien 1991 - 1996 välisen ajan, jonka aikana kerroin Joosepin tarinan useita kymmeniä, ellen satoja kertoja, joten kyllä se aika tutuksi tuli. Samalla selvitin niin perusteellisesti kuin mahdollista kyseisen henkilön taustat, joiden lopputuloksena päädyin toteamukseen, että hän oli jonkin asteinen psykopaatti, jonka käytös ja toiminta vaihteli hövelistä ystävällisyydestä äärimmäisiin raakuuksiin. Näistä viimeksimainittu sai vallan, kun hän koki jollakin tapaa itsensä tai omaisuutensa olevan uhattuna. Hänellä oli myös pelisilmää, sillä hän osasi olla hyvää pataa muiden alueen auktoriteettien kanssa (Mosku, Wallenius, Willamo), joiden kaikkien kanssa hänellä oli omat salaiset äfäärinsä.

Että tämmöinen tapaus.

Olet oikeassa, Vierelä saatto olla mies. Oli sillon aseman päällikkönä. Muistaakseni se oli vuonna 82 tai 83.

Nää mun poromiesserkut kyllä kertoilee samanlaista tarinaa ja saattaapa olla että Joosepin kätkö, jossa kerrotaan olevan kultaa ja helmiä, on siellä jossain... vastarannalla. Naapurin puolella, ulkomailla. Kun tuli nuo kansainväliset kovapanossammunnat niin jäi sinne Joosepin lompsa.

Meäntisin tapasin vain kerran, suomulla, ja sillonkin ymmärsin vasta jälkikäteen kenet olin tavannut. Luppo-Mattihan se viisas asiassa.

Sellasta se...

monet kerrat ollaan oltu tuolla ylläs pallas tunturin luonnonsuojelu puistossa. sieläpä on saanut vaeltaa, metsästää ja olla oikein hyvässä palvelussa

Sori, minä sen vatkaamisen Lönnrotista aloin. Mutta missä se Joulun vietto tapahtui. Ollaan poikettu aiheesta, mutta olkoon.

Olen edelleen siinä käsityksessä, että se joulun vietto tapahtui juuri siinä Aittajärven parkkipaikkaa vastapäätä olevassa kämpänraadossa. Paikka esiintyy useilla nimillä, esimerkiksi Koilliskairan ulkoilukartassa nimellä Maantiekurunjärvi, topografikartassa nimellä Maantiekurunjärvi eli Helanderin Kotajärvi. Viimeksi mainitun mukaan siinä on joskus ollut (Helanderilla) kota, mikä niin ikään puoltaisi paikan olevan juuri siinä. Muistaaksena paikalla olevassa infotaulussakin mainitaan näin tapahtuneen.

Kyllä Lönrotin ja Castrenin se joulunvietto tapahtui siinä Helanderin kotajärven rannalla missä se katettu kämpänraunio on. Siis Aittajärven vieressä se mihin maantiekurunoja laskee.

(Helanteri oli Lassi-Uulan isä, poromies.)

Käyn ensi kesän pohjosen reissulla etsimässä sen paikan.

Saariselän alueesta on juuri ilmestynyt uusi matkakirja: Yrjö Teeriaho; Kulkijoiden vanhaa Saariselkää, Jyväskylä 2009 (ISBN 978-952-67206-0-9). Kirjassa kuvaus Helanderin kodasta sivuilla 102-103, mutta Castrenista ja Lönnrothista siinä ei puhuta mitään. Toisaalta siinä puhutaan Suomun majasta (ss. 74-75), jossa ko. henkilöiden mainitaan yöpyneen. Lienee niin, että tämän kämpän jäännökset ovat sen katoksen alla kun taas Helanderin kotapaikasta ei ole säilynyt merkkejä, mikä toisaalta on täysin ymmärrettävää.

Mutta kaikesta huolimatta oivallinen lisä laajaan Saariselkä -aiheiseen lukemistoon, ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Ainoana puutteena voisi pitää sitä, että teoksesta puuttuu monen paikan kohdalta sen nykytilanne - mutta vanhaa Saariselkäähän siinä käsitelläänkin.

Teeriaho vanhana karttapainon päällikkönä on muutenkin tehnyt mielenkiintoisia kirjoja alueesta.

Se on tossa se kämpän raunio jossa oli Lönrotin nimikirjoituskaiverruski seinässä.

WGS84 lat 68.38517 lon 28.05629

Löysin muutaman kesällä 1986 otetun kuvan Helanderin kodasta. Raunioiden suojaksi tehty katos peittää pahasti kodasta jäljellä olevat hirsikehikot.

Kiitoksia, kiitoksia. Ompahan taas yksi aihe minkä takia pohjoiseen mentyä poikkean päätieltä.

Hyvä Sirkiä !

Juuri tosta oli kyse. Mulla ei vaan ollu siitä kuvia, ja suomalainenhan ei usko ennegon näkeepi.

Kiitos minukin puolestani koko tästä viestiketjusta, paljon mielenkiintoista tietoa!

Muorravaarakka, Suomunruoktu, Snelmannin kämppä jne ovat tuttuja minullekin, ja nyt veri on alkanut uudelleen vetää syvemmälle erämaahan, Vongoiva kiehtoo...

Oletko Erkki tutustunut Olli Kuusiston kirjaan kajakilla Karjalassa, hän on useana kesänä mukanan retkikunnassa, joka kuvaa Inhan kuvaamia paikkoja Vienan Karjalassa ja Laatokalla, eikös Inha kulkenut puolestaan Snelmannin jäkiä:)?..

t.Kaarina

Taidanpa ruveta vanhoilla päivilläni kirjailijaksi. Niin monta, todella asiantuntevaa vastausta saimme alkuperäiseen kirjoitukseemme. Kiitokset niistä.Karttoja on ostettu nipullinen ja kirjastosta kannettu kirjoja luettavaksi. Lapin kuume senkun nousee. Retkimessuviikolla piti ilmestyä Jouni Laaksosen uusi kirja: Erämaat, pohjoisen Lapin vaelluskohteet Editan toimittamana. Tilasin kirjan kirjakaupasta, mutta eipä ole vielä saapunut. Lienee kohta loppuunmyyty niinkuin muutkin hyvät Lapin kirjat.

Vuosikymmen sitten ilmestynyt Urpo Häyrisen " Koilliskaira" mielestäni eräs monipuolisimmin UKK puistoa esittelevä kirja. A.K

Eikä Kullervo Kemppisen Lumikurun ja muiden lapintarinoiden nostalgista vetovoimaa kannata myöskään unohtaa!

t.Kaarina

Kirjastosta on minulla varaus kirjasta Kajakilla Karjalassa, jos on hyvä, ostan sen. Mestarikuvaaja Inha kuvasi Vienan Karjalassa Lönnrotin runon keruu reitillä. Kirjoitti sitten kirjan Kalevalan Laulumailta, Nyttemmin kirjasta on tullut uusi versio, joka ei ole kovin kallis divarissa. Vienan Karjala on komeata ja vaikuttavaa seutua. Jos kiinnostaa, opastettuja matkoja kalevalaisessa hengessä löytyy: www.juminkeko.fi

Se on Kaarina ehkä hyvä ajatella tarkoin se koilliskairaan meno.

Lopetin sen suunnan kuljeskelun joskus 25 vuotta sitten kun siellä alkoi olla niin paljon väkeä. No, viimekesänä menin kuitenkin sellaselle nostalgiareissulle sinne kesäkuussa kun ei vielä ole sesonki. Aivan käsittämätön määrä väkeä liikkeellä. Koetin vältellä isompia polkuja ja kämppiä mutta siitä huolimatta. Viikko piti olla mutta tuli neljässä päivässä valmiiksi, jätin hyvästit koilliskairalle ja päätin että sarmitunturit, kessi, vätsäri, pomo, muotka tms. on sitten se ensikesän kohde taas. Kyllä koilliskaira komea on ja maastot helpot kulkea, joet helppoja ylittää, soita vähän, tunturit ihan hienot... Mutta kyllä tyydyn vaatimattomampiin tai hankalampiin maisemiin jatkossa. Hyvästi saariselkä.

Tää karttalaitoksen mies, Teeriaho, on nykysellään yrittäjä ja kirjailija. Ykin kartat Oy. Net ovat mielenkiintoiset ne sen kirjat. Sen sivuilla ei vielä ole tuota uusinta mutta tällanen:

http://ykinkartat.atspace.com/

Oonkin ajatellut mennä sinne Lokakuun puolivälissä, ei luulisi niin kovin olevan kulkijoista haittaa.

Nyt hiihdeltiin viikko 8 siellä, oli kovat pakkaset ja tehtiin retkemme iltapäivästä, niin että tultiin kotikämpille vasta ilta-yhdeksän tienoilla, kun oli hienot kuutamoillat...oli ihan kuin erämaassa hiihtelisi, ei ketään laduilla eikä tuvilla.

Mutta joo, Haltille myös, se avaruus on juttu mitä kaipaan. Talvella umpisumussa ja tuiskussa se kerran huiputettiin,vaikka tuolla jossain keskustelussa ollaan sitä mieltä, ettei semmoisessa kelissä kompassikaan auta:) No totta kai auttaa, miksei auttaisi..me kuljettiin kahden kompassin turvin varmuudeksi, ja sieltä se sumun keskeltä huippu ja vieraskirja löytyi..:)

t.Kaarina

ps.Mulla se Kajaakilla Karjalassa kirjahyllyssä, mielenkiintoinen on, ja lisää retkikohteita sen takia tiedossa...

Jotkut käyttää navigaattoria...

Anteeksi :-)

Tuossa on varsinainen erä-guru. https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9789511228929 Hakusanalla: Lars Monsen löytyy asiaa. Vahinko jos joku missasi 8 osaisen sarjan SFT:ltä, viimeinen jakso tuli ihan äskettäin.