Se on luonnekysymys, sanotaan.

Kuinka on, kun alueelle saavuttaessa oikeeta paikkaa hakiessa pitäisi pähkäillä.

Hakisinko sitä keskeiseltä paikalta, jossa muitakin. Huoltotilojen läheisyyskö olis ratkaiseva, vaiko perämettän viidakko.

Meneekö siihen pähkäilyyn puoli päivää, vai periaatteella, otan ton tosta, parkkiin ja bisse auki.

Käydäänkö ensin keskustelua 'lyytin' kanssa paikan valinnasta voimakkaasti, tai jopa painokkaasti. Kumpi vie, kumpi vikisee.

Meillä paikan katon aina minä, mutta siihen päättäminen sitten jääkin, tai annan jäädä.

Se kun vähän riippuu ... onko alue uusi tuttavuus, kauanko aiotaan viipyä, onko ennakkoinformaatiota, minkälainen on vastaanotto/ensivaikutelma, ollaanko yksin vai kimpassa liikkeellä, vaunu tai auto, sekin vaikuttaa, tullaanko päivällä/illalla, minkälainen säätila, mitä vaimo/mies 'sanelee', mikä on sieluntila, ja muutama muu seikka huomioitava, menee ehkä pari kolme sekuntia pähkäilyyn ja sitten paikka onkin selvillä! ;-))

Noinhan se käy, se paikan valinta, kun sen oikean oikein oivaltaa. Liimikselläkin?

Jo vain!

Jos on koera mukana, mahollisimman syrjään.

Miten on,jos on esim. kaksi koiraa jäädääkö portin ulkopuolelle?

Vappua odotellessa terv.TM

Koerat ovat hyvejä! Kaks koeraa vielä hyvempi! ;-))

Näyttää tuo koirainfluenssa olevan leviämässä tännekin. Otsikkoa siteeraten: "Se on luonnekysymys, sanotaan".

-)

Koerat jääpi kotio (välillä voin kyl ton piänen fölii ottaa, mut toi ponin kokone sais ahtaanpaikan ahristukse jossain vaunussa) Meikäläiset tahtoo vähä syrjään ko ollaa niimpaljo ujoi ;)

Vähän reunaan, mutta ilta-aurinko täytyy huomioida.

Pitää löytää " hyvä " paikka. Mikä on hyväpaikka? Tietty sellainen johon saa wagonin sopivasti, on rauhallinen ja tarpeeksi kaukana, mutta kuiteski lähellä huoltoa, vesipistettä, saunoja, lehtienlukusalia jne. Siis, kuten kaupungissa asutaan, lähellä alkoa, keskellä, omassa rauhassaan, kaukana naapureista ja mikä näin keväisin on tärkeää, ei haise sianpaska.

Mutta kaiken tuon voi unhoittaa, jos sattuu löytämään paikan jonka naapurit ovat Kunnon Karavaanareita! Ja iloisia veikkoja.

Sellainen se hyvä paikka on!

t. Winemaker

Naantalin yhdistyksen intellektuelli hedonisti Rainetsalo opetti mulle hyvän ja toimivan tavan tuohon päätäntävallan jakamiseen huushollissa. Hyvin toimii.

"Meillä minä päätän isot ja tärkeät asiat, vaimo hoitelee ne pikkujutut. Eli minä päätän esim kysymykset EU jäsenyys, Nato, Ilmaston lämpiäminen, ja vaimo päättää loput."

"Eli minä päätän esim kysymykset EU jäsenyys, Nato, Ilmaston lämpiäminen..."

Nuoko isoja asioita?! Voi Rauzi-parka, jos sulla ei ole muita kummempia asioita päätettävänä. Väitithän,että toimii hyvin, joten mitäpäs siihen kommentoimaan. Mainitsemasi asiathan koskenevat siis Suomen näkökulmasta? Ilmaston lämpenemistä lukuun ottamatta.

Yritäpä ottaa päätäntävaltaasi myös merirosvous, Medvedevin suhtautuminen Suomen tonttipolitiikkaan, Ruotsin tulevien prinsessahäiden järjestämisen ajankohta ka kutsuvieraat jne.

Vaimo istuu usein takateltassa matkan aikana joten kun saavun leirintäalueelle kerkiän parkeerata sinne minne mahdun ennen kuin vaimo kerkiää auton etuosaan. Mitä sitten tapahtuisi olisikin jälkiviisautta vaankaj.