Leirintäalueiden hinnoittelu

En ihan mielelläni aloita tätä uutta keskustelua, mutta mielestäni nyt meneillään oleva ja monet aikaisemmat keskustelut sisältävät päällekkäin kaksi asiaa, toisaalta alueiden hinnoittelun periaatteen ja toisaalta hintatason. Näitä kahta ei pitäisi yrittää panna saman otsikon alle, on kyse kahdesta eri asiasta.

Jos puhutaan pelkästään hinnoista, useimmat varmaankin valitsevat (jos ennakolta tietävät), alueen, jolla viihdytään ja joka on hinnoiltaan kohtuullinen. Jos alue on epäviihtyisä, sinne ei haluta mennä, olipa hinta mikä tahansa. Toisaalta muutaman euron korkeampi hinta hyväksytään, jos alue saa viihtymään ja tarjoaa niitä palveluja, joita juuri kyseinen vierailija haluaa. Palveluihinsa ja viihtyvyyteen nähden ylihinnoiteltuja alueita jokainen välttää ihan luonnostaan. Kun Suomen alueiden hintoja verrataan Etelä-Euroopan kesähintoihin, ne ovat ihan kohtuullisia, jopa hyvin edullisia. Kun saat pienen pläntin Italian tai Etelä-Ranskan leirialueelta heinäkuussa, kauhistut hintaa, mutta koska olet "ulkomailla", maksat ja unohdat asian.

Närää näyttää jatkuvasti aiheuttavan ns. henkilöhinnoittelu. Se on periaatteessa oikea hinnoittelutapa, maksetaan siitä, mitä tarvitaan ja saadaan. Kahden henkilön pitää voida yöpyä edullisemmin kuin perheen, jolla on 2-3 lasta. Jos hinnat ovat samat, kaksi henkeä maksaa myös toisen perheen lasten käyttämistä palveluista. Kuka sitä haluaisi?

Vallalle näyttää tulleen käsitys, että henkilöhinnoittelua käyttävä alue on "huonompi". Olen kovasti eri mieltä. Suomalainen arvostaa oikeudenmukaisuutta. Jos tietyn hinnoitteluperiaatteen tuloksena on oikeudenmukainen ja saatuun vastineeseen nähden kohtuullinen hinta, se varmaankin on kaikkien hyväksymä.

En tiedä, olenko väärässä, mutta kun siirryttiin (osa leirintäalueista) henkilöhinnoitteluun, samalla nostettiin hintoja. Kävijä kyllä huomaa hintatason ja välttää luonnostaan ylihinnoiteltuja alueita. Samalla syntyi käsitys, että henkilöhinnoitellut alueet ovat kalliimpia.

Kädessäni on Saksan "virallinen" leirintäalueluettelo (Der offizielle Campingführer des Bundesverbandes der Campingwirtschaft in Deutschland e.V.). Selaamalla sitä en löytänyt yhtään leirintäaluetta, jolla ei olisi käytössä henkilöhinnoittelu. Onko Saksan systeemi huonompi kuin Suomen? Ei varmasti, Suomi on vain jäljessä kehityksestä. Meillä henkilöhinnoittelu otettiin hyvin perustein käyttöön muutama vuosi sitten, ja vain osa alueista käyttää enää samaa hintaa seurueen suuruudesta riippumatta.

On vain niin, että on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota siihen, mitä yöpyminen maksaa, ei siihen, millaista hinnoitteluperiaatetta alue soveltaa. SFC-alueet ovat oma lukunsa, niillä yhtenäiset jäsenhinnat varmaan säilyvät pitkään. Mutta täytyy muistaa: niiden tappioksi, jotka liikkuvat yksin tai kaksin, niiden eduksi, joilla seurue on suuri.

Otan vielä yhden esimerkin ulkomailta. Se on suihkun käyttö. Useimmilla alueilla se sisältyy hintaan, joillakin alueilla pitää lunastaa poletti, jolla saa tietyn minuuttimäärän vettä. Jotkut käyvät suihkussa joka päivä, jotkut harvemmin. Suihkun käyttäminen ei alueen pitäjälle ole ilmaista. Meillä kuulee sanottavan: "Suihkun käytöstäkin piti maksaa". Jos siitä ei tarvitse maksaa, harvoin suihkua käyttävä maksaa niiden pesuja, jotka käyvät usein suihkussa. Onko se oikein?

Tässäkin asiassa voidaan tulla siihen johtopäätökseen, että Suomen systeemi vasta on etsimässä muotojaan. Ei meille varmaankaan tule maksullisia suihkuja, mutta toistan: jos hinnoittelu on oikeudenmukainen kaikkia kävijöitä kohtaan ja hintataso on saataviin palveluihin nähden oikea, asiakkaat ovat tyytyväisiä. Sillä seikalla, miten hinnat on rakennettu, ei tuon periaatteen kanssa ole mitään tekemistä. Joten: tervetuloa, oikeudenmukainen hinnoittelu!

Eskolta hyvä ja asiallinen avaus aiheeseen. Ihminen, joka ei hyväksy leirintäalueella henkilömaksuja, ei varmaan hyväksy niitä hotelleissa tai muissakaan sisäpaikoissa. Vaikka se on itsestään selvyys: jokainen lisäasukas aiheuttaa myös kuluja. Vääryyttä olisi, että yksin liikkuva joutuisi maksamaan saman hinnan kuin ryhmä ihmisiä.

Aivan kuin hotellihuoneen valinta yleensä tehdään oman maksukyvyn ja tarpeen mukaan, niin myös leirintäalueen valintaan voi soveltaa samoja periaatteita. Boikotista kirjoittaminen on typeryyttä. Pyytää saa mitä vaan, mutta asiakas tekee valinnan. Jos haluaa vain halpaa, niin voi tulla kalliit polttoainekustannukset. Jos se tuntuu paremmalta, niin oma valinta sekin.

Olemme välttäneet aidattuja alueita kymmeniä vuosia kestäneen matkailuautoilumme ajan. Yöpymisistämme, joita lienee tuhannen paikkeilla, arviolta vain 10- 15 % on osunut leirintäalueille. Nekin pääosin talvella Suomessa. Ulkomailla on niin paljon stellplatzeja ja muita "ilman aitausta" olevia mahdollisuuksia, että käytämme niitä. Kukin tekee valintansa itse omista lähtökohdistaan ja vapautensa rajoissa.

Ja minä en hyväosaisena hyväksy sitä, että joudun omaisuudestani maksamaan aivan kohtuuttoman paljon veroja. Osan omaisuudestani olen hankkinut omin avuin ja osan myös perinytja osan tietysti muyiden hyväosaisten tapaan keinotellut. Samoin olen aina pitänyt suun säkkiä myöden, enkä ole hassanut koskaan esim; rahaautomaattiyhdidtyksen uhkapeleihin. On toki sikamaista kun en itse sairasta mitään hoitoa vaativia sairauksia ja joudun kuitenkin muiden jatkuvaa sairastelua maksamaan. Yksi epäkohta on myös siinä kun perheemme on aina ottanut kaikki mahdolliset vakuutukset niin itsellemme kuin lapsillemme ja siten käyttäneet yksityistä terveydenhuoltoa ja kuitenkin joudumme kaiken maailman rupusakin sosiaalimenoja kustantamaan. Ja Perkele noita köyhempiä ihmisiä jotka kulkevat mailla ja mannuillamme, vaikka me maat omistamme ja joidumme niistä kalliit vero joka vuosi maksamaan.

Tulis vaan nyt viimein se sota ja tappaisi nuo köyhät ja kurjat keskuudestamme. Joku roti tähänkin jollaan. on se niin väärin -tapani-

Kuten Esko sanoi, täällä vasta etsitään linjaa.

Mutta se on jo selvää, että meillekin tulee muun Euroopan tapaan hinnoittelu jossa camping-alueen kokonaishinta koostuu eri osa-alueista, kuten autopaikasta, sähköstä ja ajoneuvolla matkustavien henkilömäärästä, oleskeluajan pituudesta jne. Henkilöhinnoitteluun tulee joustoja jossa esim. alle 4 vuotiailta ei peritä henkilömaksua lainkaan ja esim. 4-12 vuotiailta peritään 50%.

Eikä siinä kaikki. Tulee myös paikka hinnoittelu jossa autopaikan hinta määräytyy sen koon / sijainnin mukaa ja tulee myös sesonkihinnoittelu, jossa kausi jaetaan useaan eri hintakategoriaan kaikkien osatekijöiden osalta. Tyyppilisiä kausihintoja Suomessa voi olla vaikka juhannuksen ja heinäkuun ajan korkeampi hinnoittelu.

Hinnoitteluun tulee aiheuttamisperiaate ja se tulee koskemaan myös SF-Caravanin jäsenyhdistysten alueita, joskin eri muodossa.

Aiheuttamisperiaatetta voi soveltaa joko niin, että jos asiakkaalla on mahdollisuus aiheuttaa joku kulu (esim. sähkö tai suihku) se huomioidaan tai käytetään täydellistä aiheuttamisperiaatetta jossa maksetaan eri maksu esim. suihkun käytöstä, joka ostamalla poletti tai käymällä "korttisuihkussa".