Rosmot Oulun Erämessuilla

Joo ei mene aina putkeen ei. Meidät putsattiin messuilla ihan totaalisesti. Liput 2x15 euroa lippuihin ja ryökäleet rosmosivat vielä 4 euroa kotteron pysäköinnistä. Vaan sisällä se ihmisen putsaaminen vasta alkoi. Noh ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Näkyihän siellä joku tuttukin ja aika monta muutakin täysin pahaa aavistamatonta uhria. Mitään hömppää emme omasta mielestä hankkineet ja onneksi en antanut kättä eräälle saunamaakarille, kortti ja esite kyllä painaa tuossa lipaston päällä. Jos joku herkku oli ylitse muiden niin sanoisin; hieman vanhemman rouvan valmistama, paseerattu Mesimarjakastike. Korkealle nostaisin myös Viron pojan Vililsikamakkaran ja aidon saunassa savustetun juuston. Autoon hommasin uuden Sanellin pienemmän kokkiveitsen ja Nyt löytyi se mitä olen matkamökkiin ollut jo pitempään vailla.

Tuossa kuvan yläosassa se uusi aarteeni on. Italialainen jokin erikoispinnoitettu ja tarttumaton Kasarimallinen valetusta aluminista tehty paistinpannu, nimeltään Pentolpress ja se paino olikin pannun ainoa heikompi ominaisuus. Kahdelle tuo 24 cm on juuri parahultaisen kokoinen ja ei sisällä naarmuuntuvaa teflonia ja ei ole mikään kahden käytön tv-shop ihmekeramiikkaa joka yhden reissun jälkeen muuttuu sorsille vaaralliseksi. Myyjä oli vielä Torniosta mistä usein ohi ajamme ja hän kertoi olevansa myös tuotteen maahantuoija ja lupasi tinkaamisen maksaa minulle hinnnan kahteen kertaan takaisin?? jos en ole syystä tai toisesta tyytyväinen tuotteeseen. Pannua voi käyttää kotona myös leivinuunissa, lasikannen kera, kun vain irroittaa tuon pitemmän kahvan.

Paras juju tuossa pannussa on juuri kahvan pikalukitus ja kun mukana seuraa säilytyspussikin sopii se mitä oivallisimmin matkailuvermeen rajallisiin kaappitiloihi. Pannua oli lasikannella ja ilman, jolloin myyjä kauppasi lisäksi silikonista monitoimikantta, joka ainakin puheissa liki henkimailman ominaisuudet omaava superhyper roiskesuoja, patalappu, liukueste ja kehui silikonilätyn sopivan vaikka hillopurkien avaamiseen ja toinen myyjä sanoi käyttäneen kantta myös auton Öljynsuodatinavaimena? Niin net rosvoa keskellä sateista päivää. -tapani-

Vai rosvosivat sielä erämessuilla!! Täytyypä harkita vaikka perus sinne lähtemisen. Riistanhoitoyhdistys kun järjestää sinne kyytin lauantaina ja minäki polonen aion sinne mennä. Vaikkapa eihän meikäläisen rahattoman rosvousta tartte paljo pelätä. Toki lupasi lauantaiksi poutapäivän, mukavampi ulkona oleviin kohteisiin tutustua.

A.K

Jaa Alpo on sitten jo ennenki käynyt erämessuiila. En ole noviisi itekkään, 1989 olin kaverini kanssa Riihimäen erämessuilla, mutta Oulussa tämä oli eka kerta. Kevyt oli lomakko kotia kantaa, ku ihmisen mieli. Vaan somia epeleitä net messutytöt. -tapani-

Taisi sekaantua Tapani arvokkaaseen paistinpannuun, kun oikein lompakkokin meni köykäiseksi !

Lauri. K

Ei ollut pannu ihan painostaan arvosta kultaa, mutta kun pitkään säästetyillä kolikoilla ostoksensa tekee niin kyllähän se kummasti lompakkoa keventää. Ken tuonne mesuille on nyt menossa niin annanpa vinkin, käteinen on valttia, vaikka aika monella siellä sellainen höyläkonen onkin. Mm sillä oivallisia juustoja ja makkaroita myyvällä Viron pojalla oli ainoastaaan käteismyyntiä ja kotona harmittelin kun meillä ei ollut enää rahaa enempi jäljellä. Ja on siinä sekin hyvä puoli, että pysyy se budjetti jotenkin hanskassa kun käyttää korkeintan se rahamäärän minkä on maksimissaan ajatellut. Tuollaisessa tavarataivaassa ainakin meikäläisella saattaa päästä mopo käsistä, tai vähintään vanhalla miehellä keulii.

Mutta ihan oikeasti se edellä mainittu paistinpannu vaikuttaa todella hyvältä matkamökin välineeltä. Asuntoautoon ei kannata haalia mitään halpahallin tuotteita, eikä kotoa vanhaksi käyneitä välineitä, kuten kesämökeille usein raijataan. Kun asutaan, lomaillaan pienissä tiloissa ja laitetaan ruokaa vähillä välineillä niin silloin laatu korvaa määrän. Olen vielä sitä vanhaa koulukuntaa keittiövälineissäkin, että arvostan laatua niissä mitä paljon käytetään. Juuri käyttöesineissä, kuten vaatteissakin kannattaa panostaa laatuun. Harvoin käytetyillä juhlakaluilla ei ole niin väliä ja tämä on mielestäni hassua kun me ihmiset laitetaan johonkin kuusi kertaa elämän aika pidettävään pukuun suuri summa ja pihistellään siinä mitä paljon pidetään. Tinkaamalla tinkasin sen pannun 69 euroon ja yhtään ei ole krapula sen suhteen. Toki voin ostaa vaikka tuosta kylän Säästökuopasta saman kokoisen pannun vaikka 5 euroa, mutta nyt puhutaan aivan eri tuotteesta. Meillä on kotona jokapäiväisessä käytössä keittiösarjaa jonka hankin 30 vuotta sitten. Pannut ja kattilat ovat ulkopuolelta kuparia ja sisäpuolet laadukasta rosteria. Nämä keittiövälineet kestävät meidän iän ja säilyvät varmasti lastemme lapsille käyttöesineinä, samoin tavoin kuin vaimoni mummon laatuesineet ovat meillä edelleen käytössä, eiväkä missän vitriinissä. Etenkin se kuparinen 30v sitten ostamani paistinpannu on jatkuvassa päivittäisessä käytössä ja ruokaa laittaessa aina valitsen juuri sen, jollei siinä ole jotain tähteitä säilytyksessä. Näin sen nään. -tapani-

Kuparinen paistinpanu????? onko pannussa alkuperäiset tinaukset kestäneet??

Ja että et vain messuilta ostanut samanlaista paistinpannua kuin naapurini osti täältä Torniossa, sekin oli huippukallis, mutta parin käyttökerran jälkeen oli romu, naapuri sai takuuseen uuden samanlaisen ja yhtä heppasen !

Lauri. K

Late Lapista, älä putoa veneestä. Tästä uudesta pannusta en voi vielä sanoa kuin, että laatu vaikuttaa hyvältä ja uskon sen niin olevan jatkossakin, paino ei tosin ole sen paras ominaisuus, mutta helppo laadukkasti pikakiinnityksellä oleva kahva kyllä kertoo, ettei sen laadussa ole muutoinkaan säästetty. Ja onhan minulla Myyjän kasvoista kasvoihin antama kalamiehen takuu. Myyjä keroi olleensa juuri vappuna Mehamissa poikiensa kanssa pilkkiretkellä, eikä niissä touhuissa löpörömiehille ole sijaa.

Vaan mitä tulee noihin Norjassa tehtyihin ja 1980 luvulla ostneisiin kupari/rosteriastioihin, jotka muutoin Hacman silloin omistukseensa hankki. Ei taida olla pohjissa tinaa, eikä luultavimmin siellä metallien välissäkään. Yksikään kattila, paistin tai kahvipannu ei ole mennyt miksikään koko käyttäuran aikana, mitä nyt kupari sopivasti ulkopuolen tummunut. Kerran olen myllyttänyt paistipannun rosterisen pohjan kun siinä väliin metallisiakin kapustoja satutaan käyttämään. Osta sinä Late vain käyttöesineesi Liidelistä, siellä kaljakin on halvempaa. -tapani-

Tänäänhän se ilmesty uusi Metsästäjä lehtikin.

En osta kaljaa Liidelistä, ja alumiiniset kattilat meillä heitettiin romuihin jo 60 luvulla, kupari kattiloita meillä ei ole ollutkaan koska kupari ei sovellu keittoastioihin !

Lauri. K

Lauri hyvä, en enää tiedä itkeäkö vai nauraa kanssasi. Kukin tulkoon uskollansa autuaaksi. -tapani-

Käyttäjän lisäys viestiin 15.5.2015 klo 10:37:54 Ja Jukka Soikkasen Jussi onkin vanha tuttavuus ja isänkin Maurin toki tunnen. Kovin oli ollut muitakin rosvottavia eilen erämessuilla, 14 000 kävijää.

Joskus -80 luvun alkupuolella ensimmäisen kerran kävin Riihimäellä erämessuilla ja myöhemmin jonku kerran Oulussa. Minulla kyllä ei tule paljon sieltä ostettua vaan hyvä verrata tarjonnasta erimerkkisiä vempaimia keskenään. No tosin kerran Oulussa messujen viimeisenä päivänä tein tarjouksen Intiaanikanootista etelä suomalaiselle näytteilleasettajalle. ja helty myymään ettei tartte takaisin kuljettaa. Siskon pojan kanssa on m.m Ivalojokikin Kutturasta Ivaloon melottu kahteen kertaan. Ivalojoki valittiin muuan vuosi sitten Suomen parhaimmaksi kanoottireitiksi.

A.K

Tuttu reitti tuo Kutturasta Ivaloon, joskus pähkäilin viedä kanootin sieltä Hetan takaa Peltovuomasta latvoille ja lähteä sieltä. Liki kaikki melomisen arvoiset joet ovat tullut Suomessa tutuiksi. Hienoin oli tietty 1990 juhanusviikko kun paremman puoliskon kanssa tultiin Lätäsenoa alas. Ja sillä reitillä tullaan todellakin alaspäin, mutta ei parisuhteessa. Ja mitä noista messuista. Kova oli siellä tason vaihtelu ja hinnoissa sama juttu. Hyvä tietty niin. Esimerkiksi Kusamolaisten kalasäilykkeiden hintaerot olivat aika roisit. Mukavat messut. -tapani-

Lähdittekö porojärveltä Lätäsenoa laskemaan ja menittekö sinne lentotaksilla? Nyt hiljattain Lapin Kansassa juttu,jotta Munnikurkkion vartioasema purettu/poltettu.Muuan vuosi sitten Erä lehdessä juttu kun kaksi urhoollista nunnasten luota jokia ja järviä apunakäyttäen vetivät kanootin Ivalojoen latvajärvelle Korsajärvelle. Kullankaivajathan 1800 luvulla nousivat Ounasjoelta Vietkajokea Vietkajärvelle ja siitä vetivät veneensä vedenjakajan yli Korsajärvelle A.K

Emme lähteneet silloin Porojärveltä, toki sekin on tuttu paikka kun olen siellä ollut vaikka nöösipoikana tätini kanssa (Liisa Laine Hetan hotellin entinen emäntä) sitä Herra Isoherraa passaamassa. Lehdessä tosin luki silloinkin jotta Tauno vee Mäki laittoi ruuat. Tätini Lissu kyllä ne laittoi ja Mäki maistoi korkeintaan suolan. Minun osuus kyllä typistyi perunoiden pesuun ja muihin apupojan toimiin.

Mutta se Lätäseno. ajoimme korotetulla lantikalla Kalkkoiavin tietä päähän, siitä poroerotusaituut kaataen ja jäljessä nosten alas ylemmän Vuotisjärven rantaan ja sitä rataa alas, alas ja alas. Isokurkkiolla vietimme Juhannusaattoa ja tulvivan Kurkkion jyminä kuuluui monen kilometrin päähän.

Juuri mutustelin Erämessujen Virolaista Villisikamakkaraa. Kun sais etes viikon syödä sitä makkaraa ja keltasta limppaa päälle. -tapani-

Sanoisinpa, että ivalojoen yläosa Kutturasta Korsalle ei ole mielestäni erämaassa rahjaamisen arvoinen, ellei välttämättä halua rymytä kanootin kanssa sääskien ja mäkäröiden seassa pöpelikössä. Tuli sekin kokeiltua vastavirtaan kultasoudussa joskus 80 luvun alkupuolella. Hieno osuus on tuo kuttura Tolonen väli. Keskikesällä kosket vain turhan vähävetiset ja kiviset melontaan. Paras aika juhannuksen kieppeillä joen vielä vähän tulviessa. Sateet tietysti muuttaa totaalisesti tilanteen ja Ivalojoesta tulee varsin haastava. Aukkopeitto tuolloin Inkkarissakin välttämätön. -))

Piruako noista messuista ku täälläkin on alan miehiä enempi ku uskaltaa etes toivoa. Mukava niitä samanmielisiä on joskus kairassakin nähdä, vaikken maanteillä tuntemattomia tervehdikkään. Mutta apuni annan kun on sen aika. -tapani-

Käyty pari kertaa veljenpojan kansa Kalkkoaivilla. hiluxsilla pääsee poromiesten ajouraa Vuontisjärven rantaan ja siitä kävellen Vuontisjoen vartta Kutukosken tuvalle Kalkkoaivin tiehän on Saksalaisten vankityövoimalla rakentama ja niitä sota-aikasia kivireunuksisia pahviteltan pohjia on tienvarressa kymmeniä sekä tienvarressa olevia kivihiilikasoja,polttivat kaminoissaan kivihiiltä. Kalkkoaivin Huipulla on ollut IT asema Korsun jäänteet ja juoksuhaudat vielä hyvin näkyvissä Autiotuvan luona lienee ollut joku isompi majoituspaikka viereisessä notkossa peltisiä säilykepurkkien kuoria puolen metrin kerros A.K

Silloin kun me rouvan kanssa tuota reittiä kuljettiin oli vielä molemmillä järvillä ne uudet kämpät, siis kutukosken ylä ja alapäässä, toinen kuuluu purettu. Siitä alemmasta Vuontisjärvestä kun lähtee, ensin lyhyt soiro ja sen päässä lampare. Tuolla lammen luusuassa kattelin kanootissa seisten kuinka jossain kaukana alhaalla häämötti vettä ja ajattelin mihin olemme oikein joutumassa. Sitä seuraavat kilometrit vilsivät ja kivet jymisivät kanoottimme alla. Ei tarvinnut ajatellakkaan mitääbn taukoa tai rantautumista. Kesällä olen joskus Marsujoen kautta siinä aijemmin käynyt ja silloin joesta pääsi vaikka nappaskengillä yli. Pelkkä tulvareitti kanootilla. -tapani-

Johan on otsake, ennen vanhaan karavaanarit sanoikin ettei tämä harrastus ole perse aukisten hommaa!!

Lauantaina kävin messuilla Oulusa. Mutta kiitos varoituksen eivät pahemmin onnistuneet ryöväyksessä. Riistanhoito-yhdistys tarjosi kyytin ja seuruelippukin vain 11€ Sopivanviileä poutapäivä ei tullut himo olusiinkaan vaan pärjäilin Kuusamon Muikkuaterialla. Ostin uuden Savukoski-Tuntsa kartan ettei kesällä eksys siellä kala/hillareissulla ja pojankaksoispojille (7v) joitaki Kuusamon uistimia sekä ilmaiset Lapuan ja Sakon lataus-aapiset.Mutta paljo kyllä nähtävää saa sanua niinku se entinen tyttö markkinareissustaan. "Kyllä sielä oli monenlaista kyrväntyrkyttäjää". A.K

Samaa mieltä hyvät messut, tosin 25v edellisistä. Kaupat sen kuusamon uistimen Korpuan kanssa tein itekkin ja pyysin palauttamaan vanhan Lappi Loisteen kuosiinsa, Paras Rautulätkä minkä tiedän, lupasi harkita. Ja nyt sitä hankkimaamme paistinpannuakin on koekäytetty pihvinpaistossa ja ensivaikutelma erinomainen. Hassua kun naapuri oli ostanut samanlaisen jo vuosi sitten ja näyttäessäni kehui pannun maasta taivaaseen. Heillä vain isompi malli 28cm ja naapurin rouva sanoi, että "millään muulla ei tule niin hyvää pannukakkua" ottaa siis sen kahvan pois ja työntää pannun leiviuuniin. Se kahva on päälystetty jollain pehmeällä kumilla ja ei siten kestä varmaan mitään uunilämpötiloja. Tuo meidän pannu saa kyllä mennä autoon, mutta rouva on uhannut jo tuhlata sellaiseen isompaan malliin ja se pääsee kotipannuksi. Vaihteeksi kuivaa. -tapani-