Inarin Iijärvi

Onkohan palstalaisista kukaan eksynyt kyseiseen paikkaan matkailuautolla. Kiinnostas tien kunto. Siis Sevettijärven tieltä lähtevä 29 km hiekkatieosuus. Perillä pitäs olla veneluiska, joten ei varmaan ihan huonossa kunnossa voi olla...Jos kuka käynyt, ni mahtuukohan parkkialueelle tai johonkin luiskan läeisyyteen yöpymään?

Kyseleepi Pasi

Heippa tällaisessa paikassa olen yöpynyt inarin rannalla ei ollut pitkäkäti isolta tieltä tie suht hyvässä kunnossa siis veneenlasku paikka Vuotisjärvi 24 km inasista kordinaatit N6903,599 E02708,938ihan hyvä paikka as autolle

Peltsi Peltolan mukaan kyseessä on huonokuntoinen hiekkatie:

https://books.google.fi/books?id=V55VAwAAQBAJ&pg=PA30&lpg=PA30&dq=iij%C3%A4rventie+inari&source=bl&ots=hv0b9Gx7oA&sig=Kp0EuvKh7u8jMR0ADNvnyvpMFgY&hl=fi&sa=X&ei=0JVMVbKyKIWqsQHKpIDQDQ&ved=0CEEQ6AEwCA#v=onepage&q=iij%C3%A4rventie%20inari&f=false

Tie lähtee Utsjoen tieltä, ei Sevettijärventieltä. Veneen laskupaikka näyttäisi olevan Kutulahteen haarautuvan tien päässä. Ilmakuvan mukaan siellä näyttäisi olevan tilaa majoittua.

Ei pahalla mutta aika erikoiset koordinaatit. Tovin niitä selvittelin ja päädyin tuloksiiin:

N 69° 03.59 E 027°08.93

tai: N 69°03'35" E 27°08'56"

tai: N 69.05983° E 27.14883°

Kaikki yllämainitut johrtavat tuonne https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B003'35.0%22N+27%C2%B008'56.0%22E/@69.0597222,27.1488889,12z/data=!4m2!3m1!1s0x0:0x0

@timppa

Käyttäjän lisäys viestiin 8.5.2015 klo 14:32:21 Tuosta ko. tie lähtee https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B003'35.0%22N+27%C2%B008'56.0%22E/@69.061371,27.140905,3a,75y,90h,90t/data=!3m4!1e1!3m2!1sbDsn0V6icGA1mAv3yyaLSg!2e0!4m2!3m1!1s0x0:0x0!6m1!1e1

Käyttäjän lisäys viestiin 8.5.2015 klo 14:33:01 Siis tuo Juhanin tie.

Joo. Utsjoen tieltähänn tuo näyttää lähtevän... -Pasi

Käyttäjän lisäys viestiin 8.5.2015 klo 15:38:53 Tuo Juhanin paikka on ihan eri paikka...

Jos aloittaja kysyy Kaamasesta hieman Utsjoelle päin oikealle kääntyvää hiekkatietä, joka päättyy Iijärven rantaan Näätämöjoen latvajärvi, niin tie on hienoa hiekkaa, paikoin helteellä hyvinkin pehmeää ja erittäin pöllyävää matkailuautolla. Tie on kyllä aina ajettavasa kunnossa, mutta kaikki mahdolliset ilmaluukut auton alta kiinni ja perillä sitten auki. Vähän enne tien loppua, jatkuu tie suoraan päättyen talon pihaan, kun järvi jo näkyy, tästä pitää kääntyä oik ja jatkuu vielä vähän olisko 1km ja päättyy lahden pohjukkaan, jossa veneluiska ja hyvät mahdollisuudet rauhalliseen puskaparkkiin. -tapani-

Iijärvelle

Seuraava aamu jatkuu vanhan kaavan mukaan ja aamusta mittari huitelee helteen rajoilla. Olemme olleet yötä Petsikossa, vanhan tien umpikujaan päättyvässä mäessä. Tai olisihan siitä ollut yhteys, mutta kun tie oli kaivettu juuri ennen yhtymistä kaivinkoneella poikki. Säytsjärven levähdysalueen luota katselemme mahdollista aamu-uintipaikkaa, mutta rannat osoittautuvat turhan pehmeiksi. Vesi näyttää muutoinkin olevan noin puoli metriä normaalia alempana. Muistan joskus lukeneeni, että näillä main on aivan tienlaidassa rautuja. Noin tunnin ajan jaksetaan pyytää tyhjää. Maisemiltaan tämä tie on Kevon kanjonia lukuun ottamatta toivottoman ankea. Koko ylänköalue on yhtä laakeata soidensuojelualuetta ja se ei meitä Oulun seudulla asuvia innosta. Soita ja loputtomia rääseikköjä löytyy riittävästi kotiseudulta, ei niitä tänne asti ole tarvetta tulla katselemaan. Pysähtymättä kurvataan Kaamaseen. Tankkauksen lomassa täydennetään tarvittavat ruokatavarat ja Ilkka löytää myöhemmin kovin rakkaaksi osoittautuvan unikaverin, imukupilla ikkunaan kiinnitettävän kilpikonnan, se saa heti nimeksensä Kipi. Siinä Kaamasen Kievarin pihalla, juttelen muiden kalamiesten kanssa. Kaikki valittavat yhtä ja samaa, helle on ajanut kalat syvälle ja tehneet niistä hampaattomia. Eräs antaumuksella reissumiehen näköinen, tosin kehuu Kaamasjoella hauen purevan uistinta hanakasti. No hauesta emme perusta ja koetamme udella, olisiko kenelläkään tietoa tilanteesta Iijärvellä. Yksi sanoo käyneensä siellä takavuosina ja saaneensa huimasti Harreja. Toisilla ei ole paikasta minkäänlaista kokemusta ja epäileepä yksi sen Iijärven olevan Jossain Iijoen latvoilla. Me sinne kuitenkin päätetään mennä ja eihän se ota jos ei annakaan. – Tiukkoja siimoja, heilautetaan meille vielä kättä, järvellä käyneen toimesta. Palaamme takaisinpäin noin parikymmentä kilometriä ja Paksumaan kyltin kohdalla käännetään vilkkua oikeaan. Heti alussa käy selväksi, rutikuiva, hienoa hiekkaa olevaa tie joka pöllyää hullun lailla. Ensimmäiseksi on syytä tukkia alustassa ja eteisen jalkatilassa olevat ilmanvaihtoreiät, myös pullokotelon läpiviennit saavat omat tukkeensa. Edessä on lähes kolmekymmentä kilometriä hiekkatietä. Alussa tie vie melko suorana kohden itää. Jonkin matkan päästä se kiemurtelee mäkisessä kankaassa, lampien vilahdellessa molemmin puolin. Poroja näkyy vähän väliä ja eräässä tien notkelmassa on kokonainen lauma. Tien vasemmalla puolen jatkuu jo jonkin aikaa kulkenut poroaita ja sen takana roukkuu yksinäinen, kenties emästänsä eroon joutunut vasa. Muu osa laumasta väistyy laukaten toiselle puolen metsään, mutta emo jää aidan toisella puolen hätäänsä huutavan vasan viereen. Pirjo pohtii, ettemmekö voisi jotenkin auttaa ja pojat ehdottavan aidan nostamista. Meidän ulos mennessä pakenee emä laumansa joukkoon ja vasaa törmäilee vauhkona päin aitaa. Yrittäessämme mennä lähemmäs, se kuitenkin pakenee ja hyvä tarkoitus osoittautuu tehottomaksi. Matkaa jatkettaessa vasa juoksee kuitenkin automme vierellä, roukkuen surkeasti. Matkalla seuraa monia jälkiä pidetyistä leirinuotioista ja tienlaidalta erottuu poroerotus alue. Seuraavaksi tie kulkee pitkät tovit lähellä Sammattijärveä ja sinne muistelen Väänäsen Arin olleen tänä kesänä tulossa kalalle. Joillain hänen kavereista piti olla siellä pysyvästi soutuvene ja tämä pitää sitä Sammattijärveä Iijärveä varmempana kalapaikkana. Vielä heidän ei kylläkään täällä pitäisi olla. Heillä taisi olla sovittuna elokuun alkava viikko. Varmuudeksi koetamme tähyillä jokaisesta mahdollisesta sivupistosta Arin autoa. Sillä miestä tuntien, ne suunnitelmat tahtovat usein muuttua varsin pikaisesti. Lähempänä tien päätä, muuttuu kulkuväylä yllättäen heikommaksi. Pääjärven pohjukan talojen näkyessä, lähtee uudempi ura oikealle ja siinä on viitta veneenlaskupaikasta. Tätä pistoa keikuttelemme pari kilometriä, joka päättyy laskien järven suojaisaan sivupohjukkaan.

Tilavan kääntöalueen laidalla seisoo henkilöauto ja sen vierellä vihreä kupollitelta. Toinen matkailuajoneuvo pilkottaa parkissa koivujen suojassa. Rantaa laskuluiskan molemmin puolin koristavat erilaiset veneet. Pääosin ne ovat pieniä soutuveneitä ja parhaimmat päivät nähneitä perätuuppareita. Silmiinpistävää on se, ettei yhdessäkään ole moottoria paikalla. Hieman ylempänä, koivujen katveessa lojuu enempi vähempi säilöön talletettuja paatteja. – kyllä täällä kävijöitä piisaa, täytyyhän täällä silloin kalojakin olla. – Joo, ainakin on paljon veneitä, vastaa vanhin pojista. Vene peruutetaan luiskalle ja voi kauhistus sitä hiekan määrää. Jo matkalla kiinnitin huomiota siihen peräimussa pöllyävään hiekkaan. Auton takapuskurin päälläkin sitä riittää ja hieno hiekka peittää veneen sisäosien alkuperäisvärin. Vene lasketaan aivan vesirajaan. Haen pullokaapista ämpärin. Antilla ja Eerolla on onneksi intoa itse veneen huuhteluun, minun katsellessa autolle sopivan tasaista sekä muutoin mieluista leiripaikkaa. Tottahan se vesi hiekan huuhtelee, mutta monta äyskärillistä saa veneen perästä sinne pakkautuvaa hiekkaa kauhoa. Siinä ruuan hautumista odotellessa maistuu uinti. Tähän hiekkapohjainen ja loivasti viettävä pohja antaa oivat mahdollisuudet. Koko lahdenperukka vaikuttaa kerrassaan matalalta ja se kait on tehnyt vedestä niin mukavan uintilämpöistä. Lapissa niin aina parjatut itikat, loistavat poissaoloaan.

Käyttäjän lisäys viestiin 8.5.2015 klo 21:02:41 Tässä pikkuinen pätkä, joskus takavuosina kirjoittamastani pitkästä novellistani Rapureissu, kertoo perheemme lomamatkasta pohjoiseen ja mm siitä miten rannalta käsin voi pyytä Ryssänrapua Jäämeren rannalla. -tapani-

Viime vuosituhannella v.-96 mentiin iijärvelle vw kleinbussilla. Kohtuu heittoista oli tuolloin tie. En osaa sanoa lähteekö kukaan hinuri hakeen tuolta jos sattuu fataalisti auto sippaamaan jänkään. Jännitystä ainakin mukana sinne menevällä matka-autolla.

Asutaan Esa näköjään samoilla kulmin ja eri aikaan samat polut könytään, taidat olla alan mies? -tapani-

Kiitoksia tiedoista...pitää vissiin jätää Iijärvi pois kesän matkasuunnitelmista. Mahollisesti auton perässä kulkee tervattu vene kesällä ->pöllyävä hiekka ei sen takia kiinnosta, tosin saattahan jopa kesälomallakin sataa vettä... Kyllähän jonkun harrin saattaa saada Inariltakin. Harripaikkanahan tuo Iijärvi on aikalailla tunnettu. -Pasi

Tervattu puotti se on itelläki ja ei näihin mitään Iijärveä tarvitse. -tapani-