Elämysmatkailua

Tänään se tapahtui kaiken pahin mahdollinen. Oltiin Karigasniemessä ja emännälle tuli avomurtuma nilkkaan. Ambulanssin tulo kesti toista tuntia. Sitten alkoi viimein tapahtua ja nyt leiriydytään Lapin keskussairaalan parkkipaikalla. Nilkassa on rautaa enemmän kuin raatteentiellä. Nyt vaan odotellaan koska ja millä kyydillä hän lähtee kotiin. (ambulanssi tai paaritaksi)

Tsemppiä teille vastoinkäymiseen! Mitenkä pääsi niin iso onnettomuus sattumaan? OLiko matka vasta aluillaan vaiko jo loppumetreillä?

Onneksi apu kuitenkin saapui paikalle ja nilkka on saatu operoitua, ja yksinkertaisinta kaiken kannalta tietty oli, että olitte Suomessa.

Jos jotain hyvääkn haluaa nähdä asiassa :)

Paranemisterveisiä vaimollesi!

t.Kaarina

Tekijälle tapahtuu,aika parantaa haavat,toivottavsti. Minunkin olkapäänmuljahdua on jo parempi ,mutta tuolla tuli ilmi että onneksi vahinko sattui Suomessa missä on korkea tasoisia lääkäreitä ja ordopedeja ja sekä meidän viileähkö ilmastokin on tulehdusten kannalta hyvä asia,siis on hyvä asua Suomessa.

Ja lääkeitten kanssa pitää olla tarkkana,yrittää kärsiä vaikka sitä kipua ja vähemmän lääkkeitä,itse huomasin kun kirjoitettiin puolikiloa lääkkeitä ,ihmettelin määriä ja eikös siinä niin käynytkin kun leikattiin niin ensaanut antibioottikuuria ja haava infektio oli seuraus.Ensimmäinen antibiootti ei toiminut toinen taisi toimia mutta kun syö parikuukautta lääkkeitä niin keho on kovilla,vatsa kärsii ja suolisto kun ne antibiootit tappaa ne kaikki bakteerit ,nekin mitkä ovat elimistölle hyödyksi.

Siis maitohappobakeereja penisilliiniä kuurin kanssa tai vastaavaa ja pääkallolääkeet ,siis tarkoitan ns,varoituskolmiolla olevia oopimijohdanaisia niitä on parempi olla syömättä jos vaan siihen pystyy tai ainakin syö vain jos kipu on kestämätön.

Vielä kerran koettakaa kestää,aika parantaa haavat ja luumurtumat.

Tämmöiseltä huolelta voi välttyä ainoastaan siten että ottaa niin paljon nuoremman vaimon, että se on vielä työelämässä kun itse on eläkkeellä. Maurin olkapään murtumaan otan osaa. Miehelle voi pahemminkin sattua.

Kun tuossa jokin aika päästin jalkaruusun etenemään turhan pitkälle ennen lääkärille menoa niin rohtoja tuli syötyä melkonen määrä vaikka itsekkin olen aina vältellyt "turhien"lääkkeiden syöntiä. Mielummin pientä kipuilua sietäen. Nyt sitten tuli ensin antibiootteja kolme kertaa vuorokaudessa suoraan suoneen viikon ajan. Sitten antibiootteja suun kautta kuukauden verran. Lisäksi vatsaa rauhoittavat pillerit. Lisäksi kuukauden annos 800 Buranaa. Kun sanoin, että en enää Buranaa kaipaile kestän kyllä pientä kipuilua. Lääkäri sanoi, että syöt vaan senkin kuurin loppuun. Tulehduskipulääkkeillä on myös oma merkitys tulehdusten nujertamisessa.

No, tämä ehkä turhakin jorina vain siksi, että vakavammissa tapauksissa lääkkeistä kannattaa jutella ensin oman lääkärin kanssa ennekuin ryhtyy neuvoista vaarin ottaneena lääkärin määräämiä lääkkeitä omin päin vähentelemään.

Maanantaina kotiin ja sitten alkaa parantelu ja kuntoutus, joka vie aikaa. Särkylääkkeitä joutuu syömään varmaankin jonkin aikaa. Pääasia että henki on tallella. Miksu

Ei muutaa kuin pikaisia paranemisia. Valitettavasti harva meistä taapertajista kolhuitta tämän meille annetun polun läpi pääsee kulkemaan.