Empiirinen tutkimus liikennekäyttäytymisestä eri osa-alueilla.

Tässä viikolla heitin sellaisen kahen päivän ja rapian 500 kilometrin pyhiinvaellusmatkan tuonne Kallio-Kallen kotitanhuville Taivalkosken Jokijärvelle. Ennen matkaan lähtöä olin lueskellut näitä tämän saitin aiheita ja niinpä päätin sitten suorittaa matkani aikana ihan sellaisen empiirisen tutkimuksen liittyen esillä olleisiin teemoihin. Havainnointini perustuu puhtaasti manuaaliseen okulointiin, eli mitään tarkkoja tieteellisiä suureita en tule tutkimusjulkaisussani esittämään.

Aihe A: Rekkakuskit. Yhtään rekkaa en matkallani ohittanut, eikä yhdenkään rekan tarvinnut ohittaa minuakaan. Eikä kenellekään tullut mieleen alkaa edes ronkkimaan minun tuhkaluukkuanikaan. Yleinen nopeus heilui välillä 85 - 93 km/h todellista maanopeutta (GPS). Vastaantulevien nopeuksia en ala kommentoimaan, sillä mittausvälineitä tähän ei minulla ollut mukanani. Sen sijaan tarkkailin lähinnä kuskien ikää ja ulkoista olemusta noin yleensä. Pääasiassa olivat kuskit nuoria, alle kolmekymppisiä ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, eikä heistä kukaan puhunut ajaessaan kännykkään. Mutta sitten se tapahtui, mitä en olisi ikinä edes uskonut näkeväni. Vastaani tuli lastissa oleva sora-auto, jonka keski-ikäinen miespuolinen kuljettaja puhui KAHTEEN KÄNNYKKÄÄN YHTÄ AIKAA!!! Siis ihan aikusten oikeesti sillä oli kännykkä molemmissa (vasen ja oikea) käsissään ja piteli niitä molemmilla korvillaan (vasemmalla ja oikealla)!!! Todennäköisesti hän ohjasi autoa vatsansa avulla. Muuten olisi auto suht pian poistunut pilkotukselta. Jäi vain harmittamaan, että nykyaikaisten digikameroittenkin valmistautumisaika on niin pitkä, etten ehtinyt ottaa tilanteesta valokuvaa. Ja vaikka kamera olisi ollut valmiina kädessänikin, niin en olisi sen ohikiitävän sekunnin murto-osan aikana sitä kuvaa ehtinyt napata. Harmittaa, sillä olisi ollut hauska laittaa nettiin sellainen kuva tai vaikkapa videoleikekin.

Aihe B: "Alinopeutta" ajavat autot. Noin 10 km Taivalkoskelta Pudasjärvelle päin ajettuani tulin yhden rekan kantaan. Rekka ajeli normaalia 80 km/h ylämäkivauhtia ja 94 km/h alamäkivauhtia ja minä sen perässä. Ohitustarvetta ei ollut, eivätkä olosuhteet (tien mutkaisuus ja mäkisyys, sekä vastaan tuleva liikenne) muutenkaan olisi ohitusta mahdollistaneet. Jonkin ajan kuluttua näin edessä samaan suuntaan liikkuvan punaisen pikkuauton, jonka perään rekan oli jäätävä, sillä ohitusmahdollisuutta ei ollut. No siinä sitten mentiin, rekka ja minä piironkini kanssa sen punaisen pikkuauton perässä 25 - 45 km/h nopeudella. Perääni alkoi myös kertymään ajokalustoa ihan pitkäksi jonoksi asti. Itse säilytin koko ajan sellaisen ajonopeuteen nähden kohtuullisen 50 m:n turvavälin rekkaan ja ihmettelin, ettei kukaan perässätulijoista halunnut siihen tulla. Taustapeilistä seurailin jonon kehittymistä takanamme. Ihmeellistä mutta koko aikana en nähnyt yhtään poukkoilijaa koko jonossa. Kaikki pysyivät kiltisti omilla paikoillaan niin kauas kuin maaston vuoksi jonoa pystyin näkemään. Ja näin mentiin noin 32 kilometriä, ali siis melkein tunnin ajan. Jonon pituudesta ei minulla enää loppuajasta ollut mitään käsitystä. Kilometrejä varmaankin. Mutta sitten se tapahtui. Tuli pidempi suora ilman vastaantulevaa liikennettä ja rekkakuski iski vilkun päälle siirtyen vasemmalle kaistalle. Ja silloin minä sitten näin ensimmäisen kerran elämässäni ihan aikusten oikeassa maantieliikenteessä olevan MOPOAUTON! Sellaisen pienen punaisen kotteron, jossa oli melkein koko auton korkuinen punainen varoituskolmio perässä, siis sama kuin traktoreissakin pitää olla. Siinä se mennä kihnutti keskellä kaistaa eteenpäin. Ajattelin, että siinä kaksi amiskaverusta on liikkeellä homokuutiot ja wunderbaumit iloisesti peilinvarressa keikkuen, mutta mitä sitä paskaa! Rinnalle ajaessani näin sisällä kaksi jo keski-iän ylittänyttä herrasmiestä iloisesti yhdessä naureskelemassa ohittajilleen. Tuli mieleen, että olisikohan nuo olleet jotain karavaanareita, jotka olivat ihan vaan vittuillessaan päättäneet lähteä nostattamaan autoilijoiden niskakarvoja pystyy? Minun kohdallani ei heidän temppunsa tällä kertaa onnistunut.

Aihe C: Tervehtiminen. Menomatkani Torniosta Taivalkoskelle tervehdin kaikkia vastaantulleita matkalaitteita, niin autoja kuin peräkärryjäkin. Autoilijoista 95% vastasi tervehdykseeni. Tervehdykseeni vastaamattomat olivat järkiään niitä numerottomia vuokrakaravaanareita. Vaununvetäjistä n. 20% vastasi tervehdykseeni. Eikä ollut kiinni oliko vuokravaunulla tai omallaan liikkeellä (tunnus tai ei)

Kaikista tyhmimpiin karavaanareihin törmäsin kuitenkin Tyrämäen kyläkaupan pihamaalla. Saapuessani paikalle, oli siinä yksi Adriatic -piironki jo parkissa ja kaksi miestä ja yksi nainen, kaikki jo ikääntyneempiä, seisoivat siinä auton vieressä rintamasuunta ja katseet minuun kohdistettuina. Pysäytin oman piironkini hieman takaviistoon heistä pihan reunaan ja nousin autosta mennäkseni käymään K-kaupassa. Ohitin nämä reippaat karavaanarit heidän edestään n. 8 - 10 m:n etäisyydeltä heille reippaasti hyvää huomenta toivottaen. MInkäänlaista vastausta en hyvän huomenen toivotukseeni saanut! Siis ihan tosi! Nämä "karavaanarit" jatkoivat vain tuijottamistaan ilmeidenkään värähtämättä. Kun palasin kaupasta, olivat tuijottajat jo lähteneet. Onneksi, sillä olisin saattanut tervehtiä heitä vielä uudelleenkin... Olen itse omaksunut jo kasvatusvaiheeni alkuaikoina tavan vastata tervehtimisiin, tulivatpa ne sitten tuttujen tai tuntemattomien taholta. Yksi poikkeus on kuitenkin olemassa: Työntäessäni kottikärryjä en vastaa tervehdykseen ainakaan kädenheilautuksella. Tämä poikkeus poistuu heti, kun kottikärryihin saadaan toinen ratas. Samoin maantiellä on tyhmää olla vastaamatta itselleen kohdistettuun tervehdykseen. Ja sotaväessä tervehdykseen vastaamatta jättäminen on jopa rangaistava teko!

No sitten paluumatkalla päätin, etten tervehdi ketään, mutta vastaan tietenkin kaikille minua tervehtiville. Tulos: 95% piironkiautoilijoista tervehti minua. Vaunua perässään vetävistä vain n. 5% suoritti tervehdyksen. Itse tietysti vastasin kaikkiin tervehdyksiin.

Niin, että tällainen empiirinen testisessio tällä kertaa. Yleisesti ottaen on todettava, että aika paljon oli matkailukalustoa liikenteessä tuonakin ajankohtana, eli ihan arkipäivinä. Kalustosta selvästi ylivoimainen osa oli joka tapauksessa piironkiautoja.

Hyvää kesänjatkoa kaikille, jotka jaksoivat tämä tutkimusselostukseni lukea ja oikein todella hyvää ja loistokasta koko loppuvuotta niille, jotka vielä ymmärsivätkin siitä jotain! :-))

Hieno tutkimus Matti eikä tulos yllätä yhtään. Emppiirisesti olen havainnut että mitä suurempi suhdeluku sadaa kun kerrotaan silmän korkeus tien pinnasta korvien välisellä etäisyydellä sitä todennäköisemmin vastaantulija tervehtii! Rekoista tai sanotaan ammattiliikenteestä minulla samanlaiset kokemukset. Kyllä tuon kuvauksen perusteella mopoauton kuljettaja oli ilmiselvä numeroitu teiden tukko, sen he ovat tällä saitilla niin vakuuttavasti todistaneet, omaavat kaksi silmää mutta liikenne silmä on kadoksissa. Mopolle sen verran anteeksi että eihän se kulje sen kovempaa.

Nautittavaa luettavaa nuo Matin tarinat. Tervehtiminen kottikärryjä työnnettäessä ei ole mikään probleema kun hommaat kaksipyöräiset kärryt niin kuin ennenaikaan raksoilla kärrättiin betonia siinä kärrärit kohdatessaan iloisesti tervehtivät toisiaan.Akselipainoa ei tässäkään tapauksessa ole hyvä ylittää.

Näinhän se mennee täällä susirajan takana, jossa yleensä osataan ottaa liikenteessä toisetkin huomioon. Mutta annas olla kun olet Lusin eteläpuolella, niin kaikkien kynnelle kykenevien pitää ängetä ohi vaikka väkisin ja tukkeutua jonon väliin vielä röyhkeämmin. Ei sillä, olen kyllä törmännyt vastaavaan reikäpääkäyttäytymiseen kerran Oulun ja Kemin välilläkin, sellaisella kaatosateella ettei rekan perässä ajaessaan nähnyt taatusti vastaantulevaa liikennettä, mutta sinne vaan pari tyyppiä tunki persoonapiilillä kuin synnin sumuun. Eppäelen, etteivät moisella ajotavalla ole enää hengissä.

Susiraja on ollut jo pitkään Kehä III:lla ja heti kun muutan Kehä I paremmalle puolelle niin se raja on sitten siinä!

Matti!Voihan ne Adriatikin porukka olla "lainavermeellä"liikkeellä eivätkä sen tautta tiedä tätä karavaani taustaa.Ja toisekseen eiväthän kaikki vaanaritkaan ole mieltäneet tätä tervehdysasiaa.Löytyy myös työpaikoilta sellaisia jotka eivät tervehdi vastaan tullessa.Kotkassa oli aikoinaan yksi sellainen työpaikka jossa pomo ei aamulla tervehtinyt työväkeä.Työporukan kerrotaan sen jälkeen käyneen "istumaan".Joten kaikenlaista porukkaa on liikenteessä.T:JUSSI

Tiedetään, mut kun se rimmasi muuten hyvin tähän juttuun.

Tutkimus vastaa monelta osin omia havaintoja liikenteessä kohtaamistani tapahtumista.

Aihe A: Rekkakuskeista "parhaat" virtuoosit ovat todellisia akrobaatteja. Yksi nuori kuski ajeli kesähelteellä vakionopeussäädin päällä, molemmat jalat vasemmasta sivuikkunasta ulkona. Pää oli niin alhaalla, etten sitä nähnyt ollenkaan. Mieten mahtoi kuski nähdä auton lähelle eteensä? Toinen virtuoosi luki sanomalehteä ajaessaan? Lehti peitti vasemman puolen tuulilasista melkein ylös asti.

Aihe B: Vanhemmat mopoautoilijat eivät tarvitse minkäänlaista ajokorttia, eikä näillä useinkaan ole aikaisempaa ajokokemusta polkupyörää vaativammista ajopeleistä. Alkukesästä istuin erään kaupungin torikahviossa. Kadun laidalla oli pitkittäiset pysäköintiruudut. Yhdestä ruudusta oli juuri lähtenyt pitkä amerikanrauta, joka ylitti ruudun pituudellan molemmista päistään. Tähän samaan ruutuun yritti mopoautoaan sovittaa iäkkäämpi pappa. Ei mopoauto tahtonut millään mahtua siihen ruutuun, lukuisista yrityksistä huolimatta. Aika harvoin olen joutunut pitkään jonoon jota vetää traktori tai muu työkone perässään. Useimmin jonon syynä on ollut onnettomuus tiellä tai päällystystyömaa.

Aihe C: Mitä jos tapasit kaupan pihassa perihämäläisiä? Kyllä nekin tervehtii parin-kolmen päivän viiveellä, kuka silloin sattuu kohdalle osumaan (vitsi). Lomaliikenteessä näkyy yhä harvempi matkailukulkuneuvolla vastaantuleva vastaavan tervehdykseeni. Satunnaiset lomavaanarit kun poistuvat liikenteestä, paranee tervehtimiskäytäntö ennalleen.

Typeryksiä on monen laisia, ei siinä mittään. Ooksie muuten Jussi ajatellu, että piironkiautossa saapi tervehykseen vastata istualtaan. Ei tartte sen takia nousta seisommaan...:-))

Joo Matti!Meillä kun on emäntä puikoissa,niin minä istun ajoajan vaunussa ja morjestelen takaikkunasta vaanareita.Eivät kehtaa olla morjestamatta kun pidän kättä ylhäällä niin kauan jotta vastaavat.Jotta tälleen.T:JUSSI

Muista myös Jussi ottaa huomioon oman ruhosi massan aisapainoa keventävä vaikutus. Sinuna mie siirtysin 'vilikuttelemmaan tutuille' siittä vaunun etuikkunasta. Vaimoki näkis peilistä, että sie oot vielä tolopillas, ekkä oo sammunu kesken vilikuttelun...:-))

Matti, kyllä kevyen nelipyörän kuljettamiseen vaaditaan iästä riippumatta vähintään M-luokan ajokortti.

Joopa joo. Hirmuisen epäluotettava tutkimustulos. Matti mainitsee vain rosenttiloita. Mistä lienee tempaissut. Ilmoita nyt edes tutkimustuloksen perusteena osallistuneiden lukumäärä. Ikävä kyllä Matti, en usko tutkimukseesi. Ja karkealla tasolla ovat rosentitkin. Kyllä ainakin kaksi desimaalia pitää olla eikä mitään "noin"!! Eikä sillä yhdellä rekkakuskilla varmaankaa ollut kahta kännykkää. Toinen korvilla oleva keksintö oli joko LA tai MP5-soitin, jota se sovitteli korvaansa. Tai saattoihan se olla korvavideokin.

Matti"Minä jätän sen litran lekan sinne etupuolelle kun itse istuskelen siellä takana.Ai niin ja sen hondan jätän myös eteen,niin kyllä se tasapaino jotensakin pitää.Ainoa huono puoli kun sitä lekaa tyhjentää,niin eestä paino kevenee ja takana lisääntyy.Mutta meillä on siinä auton ja vaunun välissä pahvitötterö jolla huutelen "ohjeita".Mutta aamulla lähdettävä Savikoskelle,mutta pelekällä veturilla.Olemma yön mökissä.T:JUSSI

Yes, mahtavaa tutkimusta!Itselläni vähän samanlaista nähtynä. Moikaamattomat kyllä oman tutkimukseni mukaan ovat yleensä niitä joilta vankkuritarra puuttuu , oli sitten kyse piirongeista tai lodjuista ; tai lapsenlapseni mukaan ihmispesistä ja pukamista !

-Kaikista tyhmimpiin karavaanareihin törmäsin kuitenkin Tyrämäen kyläkaupan pihamaalla. Saapuessani paikalle, oli siinä yksi Adriatic -piironki jo parkissa.

Tolla tavalla mollaat Atria kuskeja. Mulle tuli nyt todella paha mieli. Ruoka ei maistu, bisse ei putoo ja sexykin on muisto vain. Saamarin Matti. Tommosen mulle teit.

Mie helepotan oloas ja totistan näin julukisesti, ettet sie Qjis ollu sillon sielä Tyrämäen kyläkaupan pihala, ku mie sinne iloisten tervehysten saattelemana piironkini pysäköin.

No sitten jääkaapin kautta makkariin. Kiitos Matti.